aika

tänään yritin jutella tutustuin paperilaatuihin sain oranssin ruusun eilen meinasin itkeä Pacificossa jynssäsin kylpyammeen sain aamiaiseksi mansikoita huomenna vien pyörän huoltoon laitan vihdoinkin parvekepuutarhan alulle käyn koulussa näen äidin menen teatteriin tällä viikolla kirjoitin jutun, johon olen tyytyväinen olen yrittänyt antaa olla ja levätä olen ollut kotona haluan pyytää anteeksi ensi viikolla kokoan itseni pidän parempaa huolta rauhoitun, hengitän valokuvaan kirjoitan ne kirjeet

yöstä

Tätä kirjoittaessa mun on kylmä. Se johtuu siitä, että viimeaikoina on tullut nukuttua niin vähän. Joinakin aamuina haluaisin vaan jäädä. Mutta sitten muistaa, että on kuivia kadunpätkiä, kenkien pohjiin tarttuu kiviä, pölyä, räystäiltä tippuu vesipisaroita ja että kyllä musta on.

Tapahtuu ihan hurjan paljon asioita, enkä mä halua niitä monia estää tapahtumasta. On hassuja unelmiksi kutsuttavia asioita, niin kun varmasti jokaisella. Ja sanon ääneen ne ja nauran niille, ehkä ne ei toteudu. Mutta vain hyvällä.

Tulin illalla pitkältä kotimatkalta. Lähdin sunnuntaina vanhempien luota, enkä arvannut että matka kestäisi lähemmäs kolmekymmentä tuntia. Menin vaan ja katsoin mitä päivä tuo.

Jäädessä seiskan ratikasta Sörkässä kokosin niitä ajatuksia jotka tekee minusta minut. Ja sinusta sinut.

En oo päiviin käyttänyt hanskoja. Ehkä myös siksi on kylmä. Ja siksi, että kuuntelen biisejä joita ei pitäisi kuunnella tähän aikaan yöstä, katsella Pasilan tornia ja yötä parvekkeelta, polttaa tupakka.

enempää elossa

tänä keväänä
aamuisin puristan appelsiinimehua, syön puuroa, teen useammin sämpylöitä. pidän muista parempaa huolta, pidän itsestäni parempaa huolta, hengitän, vastaan pariin viivästyneeseen kirjeeseen, ostan multaa.
kolme ensimmäistä on jo osa hitaita aamuja.

päivät menee suloisessa ketjussa. vähän sumussa, kun on niin paljon menemistä ja tekemistä. ja silti on hetkiä joina vaan on ja ajattelee.

ne hetket on täällä kotona, käpertyneenä. mutta ei niissä oo mitään huonoa.



on keväisiä tunnelmia. linnut tekee sen ja päivät, joista joinakin kadut ja tienpätkät tupruaa täyteen, sukat kastuu ja nenä tuhisee.
sitten on päivät, jolloin ei nää mitään, aurinko lämmittää selkää kun kävelee kotitietä isän vierellä, moottorikelkka uppoo ja se pitää kaivaa ylös. makaan selälläni keskellä peltoa ja suljen silmät aurinkoon.
silloin ei voisi olla enempää elossa, kun lumi sulaa poskiin.

tein ne sukat valmiiksi. kantapää on hieman pieni, mutta väritys ainakin onnistui. päättely jäi kesken. ne on hyllyn päällä, nurinpäin. en jaksaisi ottaa niitä käteen ja lopettaa.

ps. joinakin päivinä on käynyt mielessä kirjoitta myös aktivistina olemisen arjesta, mutta en oikein osaa aloittaa. joka päivässä olisi jotakin. kokouksia, banaaneja, teetä, esityslistoja, toimitushommia, on.

kotiutumisesta

kävin juuri jäällä. tosin luistinradalla, enkä meren tai järven jäällä. potkin säbäpalloa maalista toiseen ja soitin kotiin. näin neljä citykania, joista yksi pysähtyi tielle tuijottamaan. pysähdyin myös. jätin sormikkaat tahallani kotiin. sormia pisteli.

kuukausia on taas mennyt. asioita on, ja sellaista mulle ominaista hiljaista onnellisuutta.

mulla on koti. ja kolmasosan keittiöstä täyttävä sohvatuoli.

lueskelin aiempia Tampere -haikailuja ja on ne osittain totta edelleen, mutta ei enää niin. vihdoinkin, vuoden jälkeen mun on usein hyvä Helsingissä. sen tekee tämä talo, kasvot, paikat, arki, se että monia tapahtuu ja entistä enemmän on luottavainen olo siihen, että voi vaikuttaa. vaikuttaa ihan omaan elämiseen, että laajemmin.

fiilistelen biisejä, mulla on ihan kivat systeemit. asukaskaveri on maailman paras. valvon edelleen liian myöhään.

kissa löysi kodin. joskus sitä kaipaa, mutta oma mielenrauha on paremmassa jamassa nyt.

sain postikortin, jonka lähettäjä ei oo mulle ihan selvä vielä. hymyilen.

talvi on upee. täytyy mennä luistelemaan ja pelata shakkia, polttaa ylettömästi kynttilöitä, mennä liukastelemaan jäille, olla kiitollinen, katsella Pasilan tornia parvekkeelta, syödä jäistä synttärikakkua, juoda rommiteetä, ostaa euron ananas Malmilta, tanssia pilkkuun saakka, säätää vähän bassoo, neuloo, ostaa itselleen kukkia, äänestää numero kakkosta, muistaa että asioilla on tapana järjestyä.

nyt on vähän kylmä. se johtuu vähistä unista, monista ajatuksista, pienestä vedosta tässä parvekkeen oven edessä, äskeisestä ulkoilusta.

kirjoitan taas joskus tai laitan kuvia.
R

.

en ole taas kirjoittanut aikoihin. mulla on kyllä ollut ajatuksia, mutta silti moni asia hukkuu syksyyn ja talven odottamiseen. tässä kuitenkin tunnelmia.




Lukossa.


Putkessa.


Värit. Punainen.


Adrian (2) ja Ariel (4) skeittamassa Narinkkatorilla.

hetkiä

täällä taas. viimeinen on viikko on ollut hyvin hyvä, kokonaisuudessaan. kiireisen ajasta tekee asunnonetsintä nyt ihan todella. täytyis mahdollisimman nopsaa löytää uus koti. se on hieman uuvuttavaa, mutta pidän muuttamisesta.


monta päivää junissa, ratikoissa, autossa ja kävellessä tänäänkin aamuaurinkoista Itsenäisyydenkatua Tampereella kohti asemaa tämä on ollut mielessä.

viikon parhaita hetkiä on olleet keskiviikon kuvajournalismin tunnit, jolloin tehtiin kuviteltu kansikuva. oli tosi piristävää vaan tehdä monta tuntia, eikä istua kuuntelemassa. myös torstain poikkeaminen A:n kanssa Mascotissa Super Jannen ja Pahan Nuutin keikalla, tuttuihin törmäämiset ja Pacifico, sekä perjantai-illan hetket nykyään turkulaisen H:n kanssa ja Playgroundissa Champion Squad. turkutytön kanssa oli upeeta viettää hetkiä pitkästä aikaa ja puhua puhua puhua ja lopettaa mun viimeisetkin Appletonit. poikettiin myös Bar Exoduksessa, jossa olikin sit ihan hauskoja kohtaamisia. kotoista istuu siellä ja vähän muistaa Alanyaa Tampereella. siellä en oo poikennu aikoihin. Tampereella kävin myös. työharjoittelun, eli leffafestareiden, karonkka Tampereen katolla. hieno, hieno paikka josta näkyi koski ihan alla, uus näkökulma Hämeensillalle. viimeksi näin kosken kun se oli kuiva. siellä oli vaikka mitä aarteita pohjalla, kun tutkimusmatkailtiin M:n kans!

aamulla kävelin asemalle, mut eri suunnasta kun aiemmin. valo osui hienosti kivitalojen seiniin.

poikkesin kans Riihimäellä tänään. nyt kissa istuu mun sylissä ja mun olo on aika kuitti. koitan kai tässäkin vältellä juttuja, joiden deadlinet koittaa ens viikolla...
sain sivarisukkaparin valmiiksi ja toin koti-kotoa kasan lankaa ja keskeneräisen villatakin. vois käpertyy sohvaan sit kun on saanut muutaman rivin juttua näpyteltyä.


(samalla riddimillä mennään)
kun torstaiaamuna heräsin niin oli selkeä ajatus, että haluan yhden asian muuttuvan. ja se hieman yllätti mut. mun on ollut ehkä liian pitkään ja liian hyvä näin. mennä ja tulla. mut jos joku muuttuu niin se muotoutuu siitä sit aikanaan.

odotan kirpeitä syyskelejä. ensimmäisiä pakkasaamuja ja sitä kun unohtaa hanskat kotiin, mutta ei oo vielä ihan kamalan kylmä. se on kivaa, kun sai kääntää taas aasikalenterista uuden kuvan esiin. lokakuu.

muutan kirjoille Andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan

tänään oli hyvä päivä Helsingissä. Stadissa, jos oikein puhutaan. oon kuumeessa ja viikonloppu meni kotona hukatessa ajan ja paikan ja kaiken muunkin tajun. en ollut kovin iloinen, mutta en surullinenkaan. vieras olo. tein suklaakakkua ja käperryin punaiseen sohvaan. vein kissan ulkoilemaan.

tänään, maanantaina, pakkasin repun täyteen festariesitteitä, julisteitä ja lehtiä. otin busseja ja ratikoita eri suuntiin, ihastelin Arabiaa ja poikkesin paikoissa, joihin olisin halunnut jäädä. Sarjakuvakeskus henki iloista tunnelmaa ja Andorran terassille olisin voinut istahtaa tunniksi tai pariksi, olemaan vaan ja ehkä neulomaan sivarisukan valmiiksi. sekin kulki repussa mukana, mutta ei saanut sillä reissulla yhtään uutta raitaa.

törmäsin tuttuihin kasvoihin. oli kesäinen olo. unohdin asioita.

kamera olisi ollut hyvä, koska näin asioita jotka olis voineet näyttää näteiltä myös linssin läpi. sitten mulla olisi myös kuvia Helsingistä, josta pidän. Kampin kulmalla seisoskeli keski-ikäinen tumma mies tupakalla, niin että sen osa kasvoista jäi savuun. portailla oli vähän itseensäkäpertyneen näköinen poika, joka istui niin että sen kädet muodosti sydämen. polvenkorkuinen tyttö jäi katsomaan sitä graffitia, jossa tyttö puhaltaa saippuakuplia (josta mulla on kuva tässä blogissa). Angry Birds -paitainen poika sanoi lokille ''moi'' Rautatientorilla ja kumartui sitä kohti. Arabiassa oli kirkas aurinko. Sofiankadulta, Kino Engelin kohdalta, kirkko näyttää upeelta. ja katuviitta on kirjoitettu monella kielellä.

mulla on taas kotihaaveita entisten tilalle. entiset oli upeita ja niin unelmia, että ei ihme kun ei toteutuneet. tämäkin vaikuttaa kovin hyvältä.

mä oon kiireinen, liiankin, pitäisi siivota, ryhdistäytyä. silti tässä on hyvä ja huomaan, että muutamat hetket tässä kaupungissa on alkaneet tuntua kodilta. esimerkiksi kaksi peräkkäistä iltaa Pacificossa, kaksi leimaa kädessä, monta yötä kun meet nukkumaan vasta kello kahden jälkeen.

ja mulla alkaa olla ihmisiä täällä.