maanantai 5. syyskuuta 2011

muutan kirjoille Andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan

tänään oli hyvä päivä Helsingissä. Stadissa, jos oikein puhutaan. oon kuumeessa ja viikonloppu meni kotona hukatessa ajan ja paikan ja kaiken muunkin tajun. en ollut kovin iloinen, mutta en surullinenkaan. vieras olo. tein suklaakakkua ja käperryin punaiseen sohvaan. vein kissan ulkoilemaan.

tänään, maanantaina, pakkasin repun täyteen festariesitteitä, julisteitä ja lehtiä. otin busseja ja ratikoita eri suuntiin, ihastelin Arabiaa ja poikkesin paikoissa, joihin olisin halunnut jäädä. Sarjakuvakeskus henki iloista tunnelmaa ja Andorran terassille olisin voinut istahtaa tunniksi tai pariksi, olemaan vaan ja ehkä neulomaan sivarisukan valmiiksi. sekin kulki repussa mukana, mutta ei saanut sillä reissulla yhtään uutta raitaa.

törmäsin tuttuihin kasvoihin. oli kesäinen olo. unohdin asioita.

kamera olisi ollut hyvä, koska näin asioita jotka olis voineet näyttää näteiltä myös linssin läpi. sitten mulla olisi myös kuvia Helsingistä, josta pidän. Kampin kulmalla seisoskeli keski-ikäinen tumma mies tupakalla, niin että sen osa kasvoista jäi savuun. portailla oli vähän itseensäkäpertyneen näköinen poika, joka istui niin että sen kädet muodosti sydämen. polvenkorkuinen tyttö jäi katsomaan sitä graffitia, jossa tyttö puhaltaa saippuakuplia (josta mulla on kuva tässä blogissa). Angry Birds -paitainen poika sanoi lokille ''moi'' Rautatientorilla ja kumartui sitä kohti. Arabiassa oli kirkas aurinko. Sofiankadulta, Kino Engelin kohdalta, kirkko näyttää upeelta. ja katuviitta on kirjoitettu monella kielellä.

mulla on taas kotihaaveita entisten tilalle. entiset oli upeita ja niin unelmia, että ei ihme kun ei toteutuneet. tämäkin vaikuttaa kovin hyvältä.

mä oon kiireinen, liiankin, pitäisi siivota, ryhdistäytyä. silti tässä on hyvä ja huomaan, että muutamat hetket tässä kaupungissa on alkaneet tuntua kodilta. esimerkiksi kaksi peräkkäistä iltaa Pacificossa, kaksi leimaa kädessä, monta yötä kun meet nukkumaan vasta kello kahden jälkeen.

ja mulla alkaa olla ihmisiä täällä.