kaupungit

oli loma, joka meni melko hyvin. tosin odotan enemmän oikeaa lomaa (intensiiviviikkoa) parin viikon päästä.

ensimmäisenä viikonloppuna oslo ja changemakerit. semmoinen yhtenäisyydentunne, joka kantaa pitkälle tänä keväänä ja siitä eteenkin päin. oon jossain määrin täynnä uutta intoa ja realistisuutta. mutta aina tulee oltua vähän surullinen kun lähtee jostain pois, nyt oslosta. meen sinne takaisin, niin kun berliiniinkin.

tottakai sit tampereen suunnalla kävin myös. aikaa kotinurkissa, jossa pölyhiukkaset tanssii olohuoneessa. kissa maastoutuu mattoon joka on sen turkin värinen, luulee ettei sitä huomata. kaukojunat, joita huomaa ikävöineensä kerrasta toiseen. tampereella reggae moshup ja tuttuja kasvoja. tuntuu, ettei koskaan olis lähtenytkään koko kaupungista. lähtiessä sitä ihmettelee miksei ikävä lopu vaikka kuukausia kuluu.

torstaina tuli vietettyä useampia teehetkiä. kahdessa paikassa saman kadun varrella. jälkimmäisessä istua laminaattilattialla pitkää pitkää aamua ja päivää. myöhemmin kävellä hämeenpuistoa pitkin näsinpuistoon. tarpoa lumessa ja löytää tuttu näkymä näsijärvelle.
puhallellaan lunta toistemme päälle. on ihan uskomattoman kirkasta. kaikki maailman kulta on siinä hetkessä auringon valossa ja olossa. mennään rantaan, jossa ne sorsat on. sorsat oli syksylläkin, kun oli filmikamera ja märkä maa. joku on tehnyt taidetta hukatuista lapasista ja asetellut ne aitaan vilkuttamaan. sieltä voit hakea. plevnan takaa.

muistan, miten plevnan kyltissä roikkui loppukesästä pussillinen appelsiineja, jotka tärkeän ihmisen kanssa poimittiin matkaan ja syötiin iltapalaksi yksiön lattialla.
tapasin äidin, käytiin niagarassa katsomassa susanne bierin ohjaama kosto -leffa. kannatti katsoa, se käsitteli oikeudenmukaisuutta mm. lasten ja aikuisten näkökulmasta. oltiin katsottu kelloa ihan väärin, missattiin viimeinen juna.



lauantaina oli vuosiluokan bileet espoossa. tornitalossa joka on kuulemma suomen korkein asuinkerrostalo. jonkin aikaa siellä viihtyi väen seurassa, hauskoja tapaamisia ja puheenporinaa. piti nähdä niitä tänään koulussa, mutta oli muuta. leppävaarassa tuli mieleen espoon kesäyöt muutama vuosi sitten. niihin kuuluu valvomista ja ihan hassua vimmaa.
suuntasin circukseen kuulemaan lord estiä. oli mukavaa, mutta yksin liikkeellä ollessa saattaa tulla ohitettavissa olevia pikkuongelmia. bussimatka kotiin aamuneljältä kuulunee näihin. bussi ääriään myöten täynnä, mut hymyilen hymyilen.

torstaina haen jo isommaksi kasvaneen dalai-matti johanin kotiin. tässä punaisella sohvalla istuessani kuvittelen d-m j:n tuohon ikkunalaudalle. kun tulee enemmän kevät vien sen ulkoilemaan. täällä on rauhallisempaa kuin aleksanterin kirkkopuistossa, jossa ei päästy montaa askelta eteenpäin kun koululaiset jäi d:tä silittelemään, ''pureeko se?''. myös mummot hymyili. ja muutkin, vaikka oli marraskuu.

tänään ilokseni huomasin K-junassa, että alkaa näkyä samoja ihmisiä asemilla ja junissa. ei ehkä ollakaan täällä niin yksin. sellaiset tiettyihin paikkoihin kuuluvat kasvot on turvallisia. joskus myöhemmin sellaisiin kasvoihin saattaa haluta tutustua. aurinko lämmitti kaikki pienetkin murheet pois ja päätin lähteä tällä viikolla luistelemaan kaikesta kiireestä huolimatta. olin iloinen onnistuneesta palaverista ja lehtisuunnitelmista ja siitä, että on kevättalvi ja mulla on liikaa vaatekerroksia.

aurinkoa!

Jag gick i ett kvarter idag/ som en gång var min hela värld

... allting var ju enklare då,
men ingenting kan bli var det var, neheeeej

tänä aurinkoisena ja onnellisena päivänä vaan täytyy istua alas kaikessa kiireessä ja kirjoittaa, sekä syödä pala siskon synttärikakkua. siis aurinkoa, ystävät!



viikonloppuna olin tampereella. lauantai oli upea päivä. tampere on kaupunki jolla on väliä. lukemattomaan kadunpätkään ja puistonkulmaan liittyy joku tarina. ja te monet olette niissä.
asematunnelissa soittaa viikonloppuiltaisin sama englantilaistaustainen mustatukkamies, joka saa myöskin taskunpohjalantin, niin kuin aina kun sen näen. ja se tietää mut naamalta.
pelaan shakkia ja pidän pelokasta kania sylissä kunnes se rauhoittuu ja nuolee mun kättä, sitten pureskelee hihaan reiän.
paluumatkalla jään kaukojunasta Keravalla, sitten tyhjällä N-junalla loppumatkan. kuuntelen Promoeta, se kausi on taas alkanut. melkein vuoden jälkeen. kun Imperiet ja Mammas Gatan tulee, lähes kyyneleet.

tänään taas aurinko kimmeltää näillä hangilla. tuntuu, että K-junassa kahden nuoren espanjalaismiehen silmät pilkehtii sitä samaa aurinkoa.

mulla on melko turvallinen olo, vaikka toisinaan ikävä. sen ikävöinnin voi ehkä lukea näiden rivien välistä, mutta mun on hyvä olla. hyvä olla, koska teitä ihmisiä on monia. teitä on, joille saa sanoa että kaipaa ihan hassuja asioita, niin kun vaikka näsinpuistoa, metson postilaatikkoa josta saa muumileiman siitä lähetettyihin posteihin, klubin baarimikkoa joka muista poiketen antaa ilmaiset vedet kun on tanssinut itsensä ihan loppuun reggaetansseissa, laukontorin tuulta, kehräsaaren keski-eurooppaa ja vaikka mitä muuta. ettekä te siitä säikähdä ja mene pois.


Man ser tiden är förbi, snart är det för sent,
livet går fort och det är svårt att hänga med,
men vi kanske kommer se en juldag i lund
kanske ölen kommer ta oss på det djupa en stund
kanske fortfarande kommer försvinna i din blick
drömma om den framtid som vi aldrig fick
och vi kanske skriker bakom musiken
och trotts alla rast platserna i livet kommer vi fram till att vi trivs

ehkä välillä haluaisin puhua pulputtaa niin kun aina ja joku saisi sanoa, että ole nyt ihmeessä välillä hiljaa. vedä henkeä.

(så förlåt om jag bara säger tjena när vi syns)

taskunpohjalantit

onnellisuus voi olla sitä, että ostaa lankakeran vaikka ei oo vieläkään mistään tilille tipahtavista euroista tietoakaan ja joutuu kaikesta taas tiukistelemaan. onnellisuus voi olla myös sitä, että katusoittaja Malmintorilla saa taskunpohjalantit ja lähden bisselle, jos se kysyy.

sitä toisinaan tyystin unohtaa ilmoittaa itsestään. se on näitä väsyaamuja ja sitä, että tietää pärjäävänsä, eikä liikoja pelkää ja huoli. se on myös sitä, että näkee ihmisten viestejä toisilleen ja hymähtelee niille. itsekin kaipaa joskus, mutta ei ehkä enää huomenna myönnä.

kirjoitin näin eilen Malmin asemalla oranssiin muistikirjaan.
tänään olisin voinut kirjoittaa siitä, miten eräs naisihminen käyttäytyi Tapulin K-kaupassa, mutta en nyt ala synkistellä enää siitä.

se riittää, että on säkillinen appelsiineja ja kynttilänvaloa, sininen iltataivas ja puhdasta pyykkiä.