Tätä kirjoittaessa mun on kylmä. Se johtuu siitä, että viimeaikoina on tullut nukuttua niin vähän. Joinakin aamuina haluaisin vaan jäädä. Mutta sitten muistaa, että on kuivia kadunpätkiä, kenkien pohjiin tarttuu kiviä, pölyä, räystäiltä tippuu vesipisaroita ja että kyllä musta on.
Tapahtuu ihan hurjan paljon asioita, enkä mä halua niitä monia estää tapahtumasta. On hassuja unelmiksi kutsuttavia asioita, niin kun varmasti jokaisella. Ja sanon ääneen ne ja nauran niille, ehkä ne ei toteudu. Mutta vain hyvällä.
Tulin illalla pitkältä kotimatkalta. Lähdin sunnuntaina vanhempien luota, enkä arvannut että matka kestäisi lähemmäs kolmekymmentä tuntia. Menin vaan ja katsoin mitä päivä tuo.
Jäädessä seiskan ratikasta Sörkässä kokosin niitä ajatuksia jotka tekee minusta minut. Ja sinusta sinut.
En oo päiviin käyttänyt hanskoja. Ehkä myös siksi on kylmä. Ja siksi, että kuuntelen biisejä joita ei pitäisi kuunnella tähän aikaan yöstä, katsella Pasilan tornia ja yötä parvekkeelta, polttaa tupakka.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
torstai 1. maaliskuuta 2012
enempää elossa
tänä keväänä
aamuisin puristan appelsiinimehua, syön puuroa, teen useammin sämpylöitä. pidän muista parempaa huolta, pidän itsestäni parempaa huolta, hengitän, vastaan pariin viivästyneeseen kirjeeseen, ostan multaa.
kolme ensimmäistä on jo osa hitaita aamuja.
päivät menee suloisessa ketjussa. vähän sumussa, kun on niin paljon menemistä ja tekemistä. ja silti on hetkiä joina vaan on ja ajattelee.
ne hetket on täällä kotona, käpertyneenä. mutta ei niissä oo mitään huonoa.
on keväisiä tunnelmia. linnut tekee sen ja päivät, joista joinakin kadut ja tienpätkät tupruaa täyteen, sukat kastuu ja nenä tuhisee.
sitten on päivät, jolloin ei nää mitään, aurinko lämmittää selkää kun kävelee kotitietä isän vierellä, moottorikelkka uppoo ja se pitää kaivaa ylös. makaan selälläni keskellä peltoa ja suljen silmät aurinkoon.
silloin ei voisi olla enempää elossa, kun lumi sulaa poskiin.
tein ne sukat valmiiksi. kantapää on hieman pieni, mutta väritys ainakin onnistui. päättely jäi kesken. ne on hyllyn päällä, nurinpäin. en jaksaisi ottaa niitä käteen ja lopettaa.
ps. joinakin päivinä on käynyt mielessä kirjoitta myös aktivistina olemisen arjesta, mutta en oikein osaa aloittaa. joka päivässä olisi jotakin. kokouksia, banaaneja, teetä, esityslistoja, toimitushommia, on.
aamuisin puristan appelsiinimehua, syön puuroa, teen useammin sämpylöitä. pidän muista parempaa huolta, pidän itsestäni parempaa huolta, hengitän, vastaan pariin viivästyneeseen kirjeeseen, ostan multaa.
kolme ensimmäistä on jo osa hitaita aamuja.
päivät menee suloisessa ketjussa. vähän sumussa, kun on niin paljon menemistä ja tekemistä. ja silti on hetkiä joina vaan on ja ajattelee.
ne hetket on täällä kotona, käpertyneenä. mutta ei niissä oo mitään huonoa.
on keväisiä tunnelmia. linnut tekee sen ja päivät, joista joinakin kadut ja tienpätkät tupruaa täyteen, sukat kastuu ja nenä tuhisee.
sitten on päivät, jolloin ei nää mitään, aurinko lämmittää selkää kun kävelee kotitietä isän vierellä, moottorikelkka uppoo ja se pitää kaivaa ylös. makaan selälläni keskellä peltoa ja suljen silmät aurinkoon.
silloin ei voisi olla enempää elossa, kun lumi sulaa poskiin.
tein ne sukat valmiiksi. kantapää on hieman pieni, mutta väritys ainakin onnistui. päättely jäi kesken. ne on hyllyn päällä, nurinpäin. en jaksaisi ottaa niitä käteen ja lopettaa.
ps. joinakin päivinä on käynyt mielessä kirjoitta myös aktivistina olemisen arjesta, mutta en oikein osaa aloittaa. joka päivässä olisi jotakin. kokouksia, banaaneja, teetä, esityslistoja, toimitushommia, on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)