aika

tänään yritin jutella tutustuin paperilaatuihin sain oranssin ruusun eilen meinasin itkeä Pacificossa jynssäsin kylpyammeen sain aamiaiseksi mansikoita huomenna vien pyörän huoltoon laitan vihdoinkin parvekepuutarhan alulle käyn koulussa näen äidin menen teatteriin tällä viikolla kirjoitin jutun, johon olen tyytyväinen olen yrittänyt antaa olla ja levätä olen ollut kotona haluan pyytää anteeksi ensi viikolla kokoan itseni pidän parempaa huolta rauhoitun, hengitän valokuvaan kirjoitan ne kirjeet

yöstä

Tätä kirjoittaessa mun on kylmä. Se johtuu siitä, että viimeaikoina on tullut nukuttua niin vähän. Joinakin aamuina haluaisin vaan jäädä. Mutta sitten muistaa, että on kuivia kadunpätkiä, kenkien pohjiin tarttuu kiviä, pölyä, räystäiltä tippuu vesipisaroita ja että kyllä musta on.

Tapahtuu ihan hurjan paljon asioita, enkä mä halua niitä monia estää tapahtumasta. On hassuja unelmiksi kutsuttavia asioita, niin kun varmasti jokaisella. Ja sanon ääneen ne ja nauran niille, ehkä ne ei toteudu. Mutta vain hyvällä.

Tulin illalla pitkältä kotimatkalta. Lähdin sunnuntaina vanhempien luota, enkä arvannut että matka kestäisi lähemmäs kolmekymmentä tuntia. Menin vaan ja katsoin mitä päivä tuo.

Jäädessä seiskan ratikasta Sörkässä kokosin niitä ajatuksia jotka tekee minusta minut. Ja sinusta sinut.

En oo päiviin käyttänyt hanskoja. Ehkä myös siksi on kylmä. Ja siksi, että kuuntelen biisejä joita ei pitäisi kuunnella tähän aikaan yöstä, katsella Pasilan tornia ja yötä parvekkeelta, polttaa tupakka.

enempää elossa

tänä keväänä
aamuisin puristan appelsiinimehua, syön puuroa, teen useammin sämpylöitä. pidän muista parempaa huolta, pidän itsestäni parempaa huolta, hengitän, vastaan pariin viivästyneeseen kirjeeseen, ostan multaa.
kolme ensimmäistä on jo osa hitaita aamuja.

päivät menee suloisessa ketjussa. vähän sumussa, kun on niin paljon menemistä ja tekemistä. ja silti on hetkiä joina vaan on ja ajattelee.

ne hetket on täällä kotona, käpertyneenä. mutta ei niissä oo mitään huonoa.



on keväisiä tunnelmia. linnut tekee sen ja päivät, joista joinakin kadut ja tienpätkät tupruaa täyteen, sukat kastuu ja nenä tuhisee.
sitten on päivät, jolloin ei nää mitään, aurinko lämmittää selkää kun kävelee kotitietä isän vierellä, moottorikelkka uppoo ja se pitää kaivaa ylös. makaan selälläni keskellä peltoa ja suljen silmät aurinkoon.
silloin ei voisi olla enempää elossa, kun lumi sulaa poskiin.

tein ne sukat valmiiksi. kantapää on hieman pieni, mutta väritys ainakin onnistui. päättely jäi kesken. ne on hyllyn päällä, nurinpäin. en jaksaisi ottaa niitä käteen ja lopettaa.

ps. joinakin päivinä on käynyt mielessä kirjoitta myös aktivistina olemisen arjesta, mutta en oikein osaa aloittaa. joka päivässä olisi jotakin. kokouksia, banaaneja, teetä, esityslistoja, toimitushommia, on.

kotiutumisesta

kävin juuri jäällä. tosin luistinradalla, enkä meren tai järven jäällä. potkin säbäpalloa maalista toiseen ja soitin kotiin. näin neljä citykania, joista yksi pysähtyi tielle tuijottamaan. pysähdyin myös. jätin sormikkaat tahallani kotiin. sormia pisteli.

kuukausia on taas mennyt. asioita on, ja sellaista mulle ominaista hiljaista onnellisuutta.

mulla on koti. ja kolmasosan keittiöstä täyttävä sohvatuoli.

lueskelin aiempia Tampere -haikailuja ja on ne osittain totta edelleen, mutta ei enää niin. vihdoinkin, vuoden jälkeen mun on usein hyvä Helsingissä. sen tekee tämä talo, kasvot, paikat, arki, se että monia tapahtuu ja entistä enemmän on luottavainen olo siihen, että voi vaikuttaa. vaikuttaa ihan omaan elämiseen, että laajemmin.

fiilistelen biisejä, mulla on ihan kivat systeemit. asukaskaveri on maailman paras. valvon edelleen liian myöhään.

kissa löysi kodin. joskus sitä kaipaa, mutta oma mielenrauha on paremmassa jamassa nyt.

sain postikortin, jonka lähettäjä ei oo mulle ihan selvä vielä. hymyilen.

talvi on upee. täytyy mennä luistelemaan ja pelata shakkia, polttaa ylettömästi kynttilöitä, mennä liukastelemaan jäille, olla kiitollinen, katsella Pasilan tornia parvekkeelta, syödä jäistä synttärikakkua, juoda rommiteetä, ostaa euron ananas Malmilta, tanssia pilkkuun saakka, säätää vähän bassoo, neuloo, ostaa itselleen kukkia, äänestää numero kakkosta, muistaa että asioilla on tapana järjestyä.

nyt on vähän kylmä. se johtuu vähistä unista, monista ajatuksista, pienestä vedosta tässä parvekkeen oven edessä, äskeisestä ulkoilusta.

kirjoitan taas joskus tai laitan kuvia.
R