keskiviikko 9. marraskuuta 2011

.

en ole taas kirjoittanut aikoihin. mulla on kyllä ollut ajatuksia, mutta silti moni asia hukkuu syksyyn ja talven odottamiseen. tässä kuitenkin tunnelmia.




Lukossa.


Putkessa.


Värit. Punainen.


Adrian (2) ja Ariel (4) skeittamassa Narinkkatorilla.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

hetkiä

täällä taas. viimeinen on viikko on ollut hyvin hyvä, kokonaisuudessaan. kiireisen ajasta tekee asunnonetsintä nyt ihan todella. täytyis mahdollisimman nopsaa löytää uus koti. se on hieman uuvuttavaa, mutta pidän muuttamisesta.


monta päivää junissa, ratikoissa, autossa ja kävellessä tänäänkin aamuaurinkoista Itsenäisyydenkatua Tampereella kohti asemaa tämä on ollut mielessä.

viikon parhaita hetkiä on olleet keskiviikon kuvajournalismin tunnit, jolloin tehtiin kuviteltu kansikuva. oli tosi piristävää vaan tehdä monta tuntia, eikä istua kuuntelemassa. myös torstain poikkeaminen A:n kanssa Mascotissa Super Jannen ja Pahan Nuutin keikalla, tuttuihin törmäämiset ja Pacifico, sekä perjantai-illan hetket nykyään turkulaisen H:n kanssa ja Playgroundissa Champion Squad. turkutytön kanssa oli upeeta viettää hetkiä pitkästä aikaa ja puhua puhua puhua ja lopettaa mun viimeisetkin Appletonit. poikettiin myös Bar Exoduksessa, jossa olikin sit ihan hauskoja kohtaamisia. kotoista istuu siellä ja vähän muistaa Alanyaa Tampereella. siellä en oo poikennu aikoihin. Tampereella kävin myös. työharjoittelun, eli leffafestareiden, karonkka Tampereen katolla. hieno, hieno paikka josta näkyi koski ihan alla, uus näkökulma Hämeensillalle. viimeksi näin kosken kun se oli kuiva. siellä oli vaikka mitä aarteita pohjalla, kun tutkimusmatkailtiin M:n kans!

aamulla kävelin asemalle, mut eri suunnasta kun aiemmin. valo osui hienosti kivitalojen seiniin.

poikkesin kans Riihimäellä tänään. nyt kissa istuu mun sylissä ja mun olo on aika kuitti. koitan kai tässäkin vältellä juttuja, joiden deadlinet koittaa ens viikolla...
sain sivarisukkaparin valmiiksi ja toin koti-kotoa kasan lankaa ja keskeneräisen villatakin. vois käpertyy sohvaan sit kun on saanut muutaman rivin juttua näpyteltyä.


(samalla riddimillä mennään)
kun torstaiaamuna heräsin niin oli selkeä ajatus, että haluan yhden asian muuttuvan. ja se hieman yllätti mut. mun on ollut ehkä liian pitkään ja liian hyvä näin. mennä ja tulla. mut jos joku muuttuu niin se muotoutuu siitä sit aikanaan.

odotan kirpeitä syyskelejä. ensimmäisiä pakkasaamuja ja sitä kun unohtaa hanskat kotiin, mutta ei oo vielä ihan kamalan kylmä. se on kivaa, kun sai kääntää taas aasikalenterista uuden kuvan esiin. lokakuu.

maanantai 5. syyskuuta 2011

muutan kirjoille Andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan

tänään oli hyvä päivä Helsingissä. Stadissa, jos oikein puhutaan. oon kuumeessa ja viikonloppu meni kotona hukatessa ajan ja paikan ja kaiken muunkin tajun. en ollut kovin iloinen, mutta en surullinenkaan. vieras olo. tein suklaakakkua ja käperryin punaiseen sohvaan. vein kissan ulkoilemaan.

tänään, maanantaina, pakkasin repun täyteen festariesitteitä, julisteitä ja lehtiä. otin busseja ja ratikoita eri suuntiin, ihastelin Arabiaa ja poikkesin paikoissa, joihin olisin halunnut jäädä. Sarjakuvakeskus henki iloista tunnelmaa ja Andorran terassille olisin voinut istahtaa tunniksi tai pariksi, olemaan vaan ja ehkä neulomaan sivarisukan valmiiksi. sekin kulki repussa mukana, mutta ei saanut sillä reissulla yhtään uutta raitaa.

törmäsin tuttuihin kasvoihin. oli kesäinen olo. unohdin asioita.

kamera olisi ollut hyvä, koska näin asioita jotka olis voineet näyttää näteiltä myös linssin läpi. sitten mulla olisi myös kuvia Helsingistä, josta pidän. Kampin kulmalla seisoskeli keski-ikäinen tumma mies tupakalla, niin että sen osa kasvoista jäi savuun. portailla oli vähän itseensäkäpertyneen näköinen poika, joka istui niin että sen kädet muodosti sydämen. polvenkorkuinen tyttö jäi katsomaan sitä graffitia, jossa tyttö puhaltaa saippuakuplia (josta mulla on kuva tässä blogissa). Angry Birds -paitainen poika sanoi lokille ''moi'' Rautatientorilla ja kumartui sitä kohti. Arabiassa oli kirkas aurinko. Sofiankadulta, Kino Engelin kohdalta, kirkko näyttää upeelta. ja katuviitta on kirjoitettu monella kielellä.

mulla on taas kotihaaveita entisten tilalle. entiset oli upeita ja niin unelmia, että ei ihme kun ei toteutuneet. tämäkin vaikuttaa kovin hyvältä.

mä oon kiireinen, liiankin, pitäisi siivota, ryhdistäytyä. silti tässä on hyvä ja huomaan, että muutamat hetket tässä kaupungissa on alkaneet tuntua kodilta. esimerkiksi kaksi peräkkäistä iltaa Pacificossa, kaksi leimaa kädessä, monta yötä kun meet nukkumaan vasta kello kahden jälkeen.

ja mulla alkaa olla ihmisiä täällä.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

maanantai 15. elokuuta 2011

tampere





knitsea.blogspot.com



kaupungista lähtiessäni perjantaiaamuna hämeensillalla mies oli kerännyt purkkapussiin kolikoita ja tyhjensi pussin romanikerjäläisen punaiseen juhlamokkamukiin. liikennevaloissa hymyilytti.

lauantai 6. elokuuta 2011

.



nappasin kuvan ite, mut lisää aiheesta: mcdreams.wordpress.com

tiistai 2. elokuuta 2011

opasta mua aurinko sillon kun mä en nää

puen Orleansista ostamani tennarit jalkaan ja lähden keskustaan K-junalla. se on niitä uusia junia. haastattelu teiteilijaravintolassa. poikkean kirjakaupassa, löydän kirjan ja jopa ostan sen. ostan harvoin kirjoja itselleni. se on helsinkikirja ja sisältää ideoita seikkailuun kaupungissa. jos aamulla viivyttelin heräämistä ja kaipasin taas Tamperetta hetken jälkeen, niin nyt odotan seuraa helsinkiseikkailuille. tai menen yksin. haluan tehdä tästä kaupungista ihan tosi kodilta tuntuvan paikan, enkä aina vaan olla tässä kummassa välitilassa.

Kauppatorilla Black Superman Natural Marcus -paitainen mansikanmyyjämies jonglöörää mansikoilla, onnistuneesti. hymyilyttää, että näen sen taas. istun Espan puistossa ja luen uutta kirjaa.

lähijuna I on känyinen. samoin Puistolan asema on roskainen ja harmaa. sen tiedän, että haluan johonkin tästä. eilinen ilta oli kuitenkin taas niitä kauniita, hyviä.
dyykkausta, ystäviä joiden kanssa ei hetkeen oltu nähty, viiniä, keksejä ja pullaa, kehräävä kiiltäväturkkinen kissa, mulla on taas nuhaa, radio-ohjelma, halauksia ja hymyä. kävelen kotiin ja nukahdan pian.

en tiedä mitä teen syksyllä. yliopiston ohi kävellessä ehkä vähän kirpaisee, mut keväitä tulee ja uusia mahdollisuuksia. voisin palata siihen kouluun jonka tammikuussa aloitin, kesäkin mennyt työharjoittelussa. voisin koittaa jaksaa vuodenvaihteeseen saakka. sitten etsiä töitä, lukea entistä vimmatummin pääsykokeisiin. kirkasta on se, että kaipaan muutosta ainakin asumiseen.


Radio Helsinki soitti tän kun aamulla heräsin

eilen kävin katsomassa Elokuu -leffan. se tuntui paikoittain hyvinkin tutulta. ja Melasniemen musiikit sai mut jo pelkästään itkemään. se on jotain, sitä haikeaa irrallisuutta, josta pidän myös paljon.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Kodista

Ihanaa kesää! Kirjoitan nyt tähän aikaan, aamuviiden korvilla, kun en enää haluakaan mennä nukkumaan aimmasta ajatuksesta poiketen. Ystäväni lähti juuri Helsinki-Vantaalle ja otti suunnan Pariisiin. Tuli mieleen Scandinavian Music Groupin biisi ''Vieläkö soitan banjoa'': sinä lähdit Pariisiin/ sanoit olevasi onnellinen. Pariisiin suuntaan minäkin parin viikon päästä. Tuntuu, että moni lähtee tänä kesänä Ranskaan. Moni niistä yöpyy tässä mun luona ennen kun lähtee.

Jamaican jälkeen on ollut pitkä tauko bloggaamisesassa. Niin on ollut taukoa monessa muussakin, jossain määrin. Saarella käynti oli yhden unelman täyttyminen, joka täyttyi yllättäen jo tässä vaiheessa. Varmasti menen sinne vielä takaisin, nyt kun siitä on pieni pala nähty, niin en voi olla tsekkailematta lentoja vähän väliä, josko olis joku edullisempi joskus lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Kuvia Kingstonista tulee, kun on sellainen olo!

Nyt olen Puistolassa taas. Kuukauden jälkeen täällä on ihan hyvä. Yllätyin siitä, miten pidänkään tästä omasta kodista. Kahvipensas voi paremmin kuin koskaan. Mulla on kivoja värejä täällä. Valoa. Postikortteja. Hyvää oloa. Tein eilen mustikkapiirakan, pesin pyykkiä, kävin Malmilla kirpparilla, luin sarjakuvia, tiskasin ja majoitin ystävän. Yöllä jäin unelmoimaan kommuuniasumisesta selatessani vuokrailmoituksia isommista asunnoista. Ehkä joskus.


Yksi asukas

Mun koti on siellä missä mun reppu on. Elämä on pitkään ollut repussa. Joko tossa punaisessa Haltin 40 litran reissurepussa tai sitten kesäaikaan Fjällrävenin harmaanruskeassa Kånkenissa. Kun pääsen johonkin niin oon jo pian lähdössä muualle. Joskus se vähän kaihertaa, mutta en oikein osaa olla paikoillani pitkään. Tänä aamuna lähden Ouluun, tulen sunnuntaina illalla takaisin Helsinkiin ja suuntaan alkuviikosta Tampereen suuntaan. Kesän aikana on tullut käytyä Sodankylässä ja Viitasaarella. Ja jonkin ajan päästä on se Pariisi. Sitten käyn Faces -festareilla Raaseporissa/Karjaan suunnalla, elokuun alussa myös Loviisassa. Ja varmaan monessa muussakin paikassa, ei voi koskaan tietää. Ja kun ei voi tietää, siitä pidän.


Tässäkin biisissä ja videossa ollaan ihanasti liikkeellä. Tiistai-iltana SMG soitti tän Tampereen Keskustorin teltassa. Se keikka oli hieno, vaikka ei yhtä vaikuttava kun tammikuussa 2010 Klubilla, jossa näin ne ekan kerran livenä. Silloin itkin. Nyt mua hymyilytti ja nauratti monet biisit, oli niissä silti valtava tunnelataus. Tässäkin biisissä jotenkin nyt, erityisesti.

Muutamat kesäyöt- ja päivät on olleet sitä hullua kesää.

Ihastuin Suomenlinnaan ja Kauppatorin mansikanmyyjään, jolta sai kaksi mansikkarasiaa yhden hinnalla ja jolla oli Black Superman Natural Marcus -paita.

Ruut

torstai 28. huhtikuuta 2011

look up in the sky, it's a bird, it's a plane, oh no! it's a...

taskut täynnä käyntikortteja, turvallisuuskoulutusta, forumin cityhuuhkajat, ruskea fjällräven kånken, sielunveli pankkivirkailijana (sekin kaipasi tamperetta), kevyet tanssitreenit ja törmäämistä moniin tuttuihin. vanha pariskunta osti kiikarit, jotta näkis huuhkajat paremmin. hetken kuvittelin olevani opiskelemassa yliopistossa, kun siellä poikkesin. se oli tämä torstai.

yksiön lattialla. mulla on nuha. se on tää ihmeellinen kevät, joka saa mut lähestulkoon unohtamaan opiskelutkin... on silti kasapäin tehtävää ennen kuin kingston.

on jotenkin levollinen olo. ei stressiä opiskeluista, ne on ja niistä selvitään. useita asioita, jotka antaa kummasti energiaa. eikä pelkästään tää kevät.
erääseen ihmiseen on tullut törmättyä useasti viimepäivinä.
se on erityisen hauskaa, kun ei ole enää yksin tässä.

ruoho vihertää. puissa on ihan kohta lehdet! ainakin isot nuput ja silmut jo.
me ulkoillaan dalain kanssa ja saadaan uusia ystäviä. naapuritalon tami, 10, lyöttytyi yks päivä pihalla meidän seuraan ja tarinoi suloisella suomellaan kaiken eläimistä, joita sillä on. viis kissaa ja puhuva papukaija, marsukin oli, mutta se katosi ja yksi sankarikissa löysi sen myöhemmin, nyt se on jossain... jokatapauksessa, oli mukava kuunnella satu.

eilen täällä oli kahden odotetun vieraan sijaan viisi. ketään heistä en entuudestaan tuntenut. leivoin pitkästä aikaa, omenapiirakan, syötiin jäätelöä ja mun tukka on taas uudessa kunnossa. illemmalla löydettiin pakastin täyteen leipää, vaikka koko kevääksi. kuinka onnellinen olinkaan kun kannoin iltamyöhään pahvilaatikollisen leipää kotiin.


(laitan tän tänne alle, vaikka se oli alunperin tossa alussa, koska tähä tulikin tällanen kuva, hehe.)

perjantai 15. huhtikuuta 2011

känyisestä ratikasta

tänään Kalliosta, auringosta, vanhasta känyisestä ratikasta, kaksoismummoista, Club Matesta, kipeistä jaloista voi tulla iloiseksi.
kävin koululla, törmäsin siellä poikiin, mikä oli piristävää. olin Kalliossa tahallaan turisti ja sanoin, ''etten oo täältä päin'', etsin kirppareita joilta en löytänyt mitään. Punnitse & Säästästä löytyi sitä Club Matea, josta sain vinkin H:lta joku aika sitten. siellä oli myös Club Mate colaa, joka testauksen mukaan ei oo yhtä energisoivaa kun tavallinen Club Mate.

kipeät jalat johtuu eilisestä dancehalltunnista. tunsin itseni vähän vanhaksi, koska sali oli täynnä viistoistakesäsiä. ja se niiden ikä vähän hämmensi. ope selkeesti vähän sensuroi juttuja ja osa artisteihin ja Jamaicaan liittyvästä infosta tais mennä niiltä aika paljon ohi. mulla oli hauskaa. onhan se aikamoinen laji, kieltämättä.

tiistaina kävin katsomassa elokuvan Emmas Glück. se oli täydellinen kuva siihen vielä viileeseen kevätiltaan, ettei tiedä alkaako tässä vielä lunta sataa. Emma oli tavallaan just sitä mitä minäkin toisinaan, kuitenkin harvemmin. omaa elämäänsä omalla tavallaan viettävä nuori sikatilallinen, joka on veloissa (en), jolla on omat tapansa ratkaista ongelmia (kyllä) jonka elämä on ihan jees, mutta jotain joskus puuttuu (kyllä). sitten on Max, jolla on enää vähän elinaikaa jäljellä syövän takia. Max ottaa firman rahat ja ajaa tiellä ulos, Emman farmin takapihalle. ne rahat ei kuitenkaan aiheuta sitä mitä myöhemmin tapahtuu. kuva on mielettömän syvä, surullinen, silti koomisia tilanteita riittää. pikkukylän pelokas poliisi haluais mennä Emman kanssa naimisiin, ihan koska vaan, mutta Emma menee Maxin kanssa vihille, vaikka pari ei tiedä edes toistensa sukunimiä ennen vihkimistä. ja ne ajaa traktorilla kotiin. Emma kantaa Maxin kynnyksen yli.
en oikein osaa kertoa tästä, se oli vaikuttava. elokuvassa on kuolema ja onni kokoajan läsnä. ennenkaikkea se, ettei pelkää.

Goethe -instituutissa on ollut kevään ajan joka toinen viikko saksalaisia elokuvia. vois mennä taas parin viikon päästä. siellä oli myös näyttely, jossa oli kuvia DDR:n Berliinistä. tuttuja kulmia joissain kuvissa. oli ihanaa puhua edes pari sanaa saksaa ja olla taas ihan saksalainen niiden suomensaksalaisten tätien joukossa, jotka oli elokuviin tulleet.


tämä ei nyt mitenkään liity tohon elokuvaan. videon laatu on taas varmaan sata. silti tätä on tullut kuunneltua jonkin verran viime aikoina. if you caan love me now don't love me later and my later is much greater

torstai 7. huhtikuuta 2011

Naakkoja

Semaforissa ei ollutkaan reggaeta keskiviikkona. Sitten otettiin suunnaksi Alanya. Alanyassa samat naamat, ne naamat joista mä tykkään (SMG//100km Ouluun). Herra ''Vihreä'' ja tyyppi, jonka kanssa pelasin erän shakkia syksyllä. Futista, Tanya Stephens, Ziggy Marley ja iso hanaolut 3,20. Istutaan kaverin kanssa pöydässä, jossa syksyllä 2009 istuttiin toisen kaverin kanssa lukemassa paaveista uskonnon kirjoituksiin.

Viimeksi Alanyassa istuttiin uutena vuotena pienellä porukalla, olin vähän köhässä ja join kaakaota. Hyvää aikaa. Paikassa on myös kerrattu englannin kirjoituksiin, juotu teetä, pelattu pääosin shakkia, oltu tärkeiden kanssa, löydetty reggae ja istuttu monena torstai-iltana vuonna 2009.



Alitajuisesti ajattelen, että kävelen tästä pian kotiin. En muista, etten asu täällä enää. Enkä muista silloinkaan, että olen jo eri vaalipiirissä, kun joku jakaa vaalimainoksia.

Kello on yksi. Lähden yksin ja kiipeän Plevnan katolle. Ajattelen teitä, joiden kanssa ollaan siellä ihmetelty. Kukaan teistä ei enää asu Tampereella. Enkä enää minäkään. Katolla on kasa lunta. Mun on ollut ikävä, myönnän sen taas. Se ei kuitenkaan ole sellaista kaivertavaa, niin kuin talvella.

Kävelen ystävälle. Kuulen lokkeja Laukontorin rannassa. Käperryn, oon onnellinenkin.

Aamulla herään paikasta, jonka ikkunasta näkyy naakkoja ja sinne missä asuin ennen.
Aamu on taas hyvä. Kahvia(!) ja puhutaan ja puhutaan.
Käydään mun vanhalla koululla. Matkalla näkyy mun entisen kotitalon talkkari. Se morjestaa. Tuntuu puheliaalta. Hassua olla koululla ja näillä entisillä kulmilla.

Kirpparilta löytyy kaksi mukia. Perhonen ja kala. Löydän myös oranssin kauhan ja oranssi-kelta-sinisen unelmamekon Jamaicalle. Niin, oon lähdössä Kingstoniin toukokuun puolessa välissä.

Junassa torkahtelen. Tikkurilan asemalla mua alkaa itkettää. Kävellessä kierrän ison valtamerilammikon ja uppoon nilkkaa myöten lumisohjoon.

Nyt oon kotona. Kissa haluaa syliin. Silti, on ikävä. Luulin jo pääseeni susta enimmäkseen yli, Tampere.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

sunnuntai

''elämisen pitäisi olla sitä, että voidaan kävellä aurinkoisena sunnuntai-itapäivänä f-schainissa olutpullo kädessä erottumatta joukosta. toisin sanoen, helmi, me eletään unelmaa.''

torstai 24. maaliskuuta 2011

when i will be famous?


cassiopeia.


BEATEVOLUTION & BASSSTATION.
wickeed, I say! tanssit jatkui aina aamukuuteen saakka.


<3


maailman parhaat mandariinit.


matkalla jüdisches museumiin tapasin miehen.


siinä kaikki.

Meine Religion ist Güte und Mitgefühl (Tag 2)


vespoja, vespoja, vespoja. ja lokaritaidetta.


second hand shopin löytöjä. 1e.


lähdettiinkin taj mahalille.




käytiin syömässä kreuzbergissä tiibetiläisessä. join hyvän oluen ja hammasta särki.


turistinähtävyyspäivä. käytiin checkpoint charlien lisäksi brandenburg torilla ja alexilla. kävin myös the kennedy museumissa, jossa oli paljon hyviä kuvia!


station style!

illalla k-bergin photothekissä hienoja brasilialaisen Joao Paglionen kuvia. myöhemmin metroseikkailua (ich liebe möckenbrücke ja vihreä U1) ennen kuin päästiin perille f-schaniin cassioipeiaan.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

ringo starin näköinen mies


aloitetaan siitä, että täällä on täysi kevät.


kreuzbergissä on valtava jeesus valtavan kauniilla hautausmaalla.


joskus unelmat voi toteutua.


aldilta löytyi edullista ruokaa ja mehua halvempaa olutta.


löysin myös gregory isaacsin.


palasin friedrichshainiin ja raw templeen. (ks. sama kuva aiemmasta berliinin reissusta)
f-schainissa oli warschauerstrassen asemalle menevällä tiellä sama kadulla asuva nuori kerjäläismies, kun lokakuussakin.
sama mies soitti u-bahnissa kitaraa kuin aiemminkin.


kiwi oli myös raw:ssa. se oli uusi tulokas. uusia kuvia muutenkin sinne taiteiltu.


ilta päättyi kreuzbergin frankeniin. nähtiin myös ringo starin näköinen mies.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

katusoittajakin soittaa jollekin

talvi tuli takaisin. yritän nyt monta tuntia myöhemmin tavoittaa niitä oloja, joista olisin kirjoittanut junamatkalla puistolasta orivedelle.

lähtiessä kävin keskustelun jonkun perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaan kanssa, joka jo lähestyessään totesi, että taidan olla valinnut jonkun toisen puolueen. no, enpä vielä ole päättänyt tarkalleen että ketä/mitä äänestän. taas kävi muutaman minuutin sananvaihdossa ilmi ps:n lyhytnäköisyys, vanhakantaisuus, yksinkertaiset ja vanhentuneet sanavalinnat, faktatiedon puute ja utopiointi. ihmettelenpä, että lakimieheksi itsensä esitellyt ehdokas oli niin ulkona tästä maailmasta ja turhautui siihen, että olinkin paljon valveutuneempi mitä setä tais ensin olettaa ja tunsin jo ps:n vaaliohjelmaa. egypti ei kuitenkaan ole maailman köyhimmät top10:ssä.



N-junassa punaposkinen poika. pojalla oli virkattu pipo ja vihreä takki.
''katse muukalaisen kohtaa toisen janoisen siihen kiinni jäävät''

pasilan asemalla mies käärii punaisia tulppaaneja mainoslehtiseen.
vastapäisellä raiteella nuori mies odottaa tikkurilan suuntaan menevää N-junaa kukkapaketti kainalossaan.

lumisateessa penkillä istuva mies naukkailee olutta ja jatkaa tupakkaa siitä mihin joku toinen jäi.

noin viisivuotiaat kaksostytöt, joista toinen on pyörätuolissa. nauru kantautuu myös tälle laiturille.

ic:ssä on pitkät rastat omaava nuori mies, joka puhuu hauskasti sekaisin ruotsia ja suomea. on menossa soittamaan jyväskylään.
pikajunassa pieni poika osaa asemat ja kuulutukset ulkoa niin suomeksi kuin ruotsiksikin.

käyn mummin uudessa kodissa ja ''kellokin tanssii kanssa ajan nauraen''

torstai 10. maaliskuuta 2011

''tahto'', ''pitää'', ''kiinni''

sain postissa vanhaan osoitteeseeni kolme jääkaappimagneettia. ne olivat nuo yläpuolella olevat sanat. mukana oli pelle miljoonan säe: rakkaus ei synny, rakkaus tapahtuu. ihmissydän ei tyynny, jos sinne vielä jotain mahtuu.
kiitos näistä, tuntematon lähettäjä.

myöhään illalla satoi räntää, kun palasin pihjalamäestä helsingin changemaker -illasta. vähän harmittaa, etten ottanut kameraa mukaan sinne. siellä oli levollinen tunnelma. kokattiin vegaaniruokaa viiden muun maailmanmuuttajan kanssa ja vietettiin hyvä ilta. huomenna tapaan heistä yhden ja mennään pariisin kevään keikalle. aiotaan puristaa myös appelsiinimehua, mulla on liikaa appelsiineja tällä hetkellä. sain myös muita hyviä ideoita mitä appelsiineista voisi tehdä.

paluumatkalla poikkesin alepassa, koska en muista koskaan aiemmin asioineeni yksikseni kyseisen nimisessä kaupassa. ostin hedelmiä, joista tein smoothien.
1 banaani, 1 kiivi, 1 omena, puoli purkkia rahkaa.
alepaan tuli keski-ikäinen mies, jolla oli tismalleen samanlainen pyöräilykypärä kun mun isällä on ollut ties kuinka kauan. se hymyilytti.


tällä biisillä alkoi päivä ja siihen se loppuu.

bussissa pihlajamäestä oli yhden istuimen kohdalle lätkäisty lappu: Laura G. istuin Laura G.:n paikan vieressä ja mietin millainen tyttö hän mahtaa olla. ehkä vaaleahiuksinen 16-vuotias, jolla on paljon unelmia ja laukussa purkkaa ja filosofian kirja. hymykuopat ja syntynyt kreikan ateenassa. vähän niin kuin scandinavian music groupin elena -biisin elena, joka tietää että kreikassa aikaa on enemmän ja että se mikä on tärkeää on tärkeää myös myöhemmin. ja sitten poltamme yhdessä lisää tupakkaa.

huomenna tiskaan. vien roskat ja imuroin. nyt ripustan taas pyykkiä.

hyvää yötä.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

In der Stille liegt die Kraft



ei ne unelmat toteudu lykkäämällä. siispä lähdemme ystäväni H:n kanssa Berliiniin vielä tässä kuussa.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

teksti, jonka kirjoitin mutta unohdin lähettää

maanantaina oli hieno päivä, sen jälkeen multa sammui lamppu. muistan satunnaista valoa verhojen välistä, villasukkailua keittiössä (jonka ikkuna ei vedä enää niin pahasti, saatiin se kuntoon) ja vimmattua finrexinin kittaamista ja särkylääkkeen napsintaa. välillä myös punaisella sohvalla makoilua ja tekstien näpyttelyä. oon pesiytynyt puistolaan, vaikka tiistaina pakkasin oranssin muistilehtiön ja kameran hiutuneeseen norsulaukkuun ja lähdin Vanhalle Kepan Ulkopoliittiseen vaalipaneeliin pidentämään elämääni ja näkemään joidenkin poliitikkojen arvonnousua ja toisten puolueiden persmäkeä ennestään. oli antoisa tilaisuus. aulassa törmäsin toiseen changemakeriin ja muutama ajatus ehdittiin vaihtaa. hän siinä energisenä luomuruokapiirin tarpeita repussaan, minä köhivänä punaposkena.

keskiviikkona kävin koulussa sen verran, että hain espanjan kirjan ja kirjoitin ryhmän kanssa harjoitusopinnäytetyötä Tanja Karpelan kaltoinkohtelusta Suomen mediassa.
torstaina lähdin Tampereelle, jossa viivyin hetken Kyttälän kirppiksen kotoisten hyllyjen välissä etsien jotain keväistä, mutta ei sillä kertaa löytynyt mitään. siellä oli myös joku uus baari Colorado(?) kulman takana. könysin aurinkoista ja tuulista Hämeensiltaa Metson kahvilaan.
sitten Yo-talon kuluneita askelmia yläkerran kokoushuoneeseen Tampereen CM:n ja Amnestyn yhteiseen romani-iltaan, jossa oli myös Vapaasta liikkuvuudesta puhuja. paljon uutta tietoa ja ehkä hipun verran toivoakin ajatuksiin romanipakolaisista- ja kerjäläisistä. olispa musta enemmän tekemään, niin olisin siinäkin mukana. mutta nyt sairastan ja vähän suru puserossa sen takia. huomenna kuitenkin temmataan CM:n vuoden Velan vangit -kampanja käyntiin Hkin keskustassa. sitä on odotettu puoli vuotta!

romani-illan jälkeen ajatukseni oli eksyä Alanyaan teelle ja ehkä pelaamaan erä shakkia jonkun kanssa, jonka sattuisin pelikaveriksi sieltä nappaamaan. menin kuitenkin käymään Laukontorilla, jonne on jo pitkään tehnyt mieli. sinne sillalle ja siihen kohtaan, jossa on näköalapaikka. kävin siinä viimeksi syksyllä, jolloin oli jo kylmä ja tärkeällä ihmisellä reppu mukana. oli ollut hyvät reggaetanssit Honolulussa.

sitten oli mukava tapaaminen ja tuli käytyä Niagaran uudessa kuppilassa, jossa olis pidempäänkin voinut viihtyä, mutta viimeiset junat ei odota.
leijona on kasvanut hurjasti. ja se on ihan muuttunut mies. itse rauhallisuus ainakin tähän saakka ja vielä enemmän hellyydenkipeä kuin ennen, mikä sopii mulle juuri nyt mainiosti.
siskot kävi ja ostettiin toisen kans mulle uus mehikasvi!

ps. kiitos Helsingin terveyspalvelut, koska ne pelaa. koskaan aiemmin en oo saanut noin hyvää palvelua mistään kun tänään sain. myöskin tehokasta ja kilttiä! tuntui, että se ystävällinen asennoituminen paransi jo osaltaan.
nyt parantaa pariisin kevään Salaliittoteoria.

maanantai 28. helmikuuta 2011

kaupungit

oli loma, joka meni melko hyvin. tosin odotan enemmän oikeaa lomaa (intensiiviviikkoa) parin viikon päästä.

ensimmäisenä viikonloppuna oslo ja changemakerit. semmoinen yhtenäisyydentunne, joka kantaa pitkälle tänä keväänä ja siitä eteenkin päin. oon jossain määrin täynnä uutta intoa ja realistisuutta. mutta aina tulee oltua vähän surullinen kun lähtee jostain pois, nyt oslosta. meen sinne takaisin, niin kun berliiniinkin.

tottakai sit tampereen suunnalla kävin myös. aikaa kotinurkissa, jossa pölyhiukkaset tanssii olohuoneessa. kissa maastoutuu mattoon joka on sen turkin värinen, luulee ettei sitä huomata. kaukojunat, joita huomaa ikävöineensä kerrasta toiseen. tampereella reggae moshup ja tuttuja kasvoja. tuntuu, ettei koskaan olis lähtenytkään koko kaupungista. lähtiessä sitä ihmettelee miksei ikävä lopu vaikka kuukausia kuluu.

torstaina tuli vietettyä useampia teehetkiä. kahdessa paikassa saman kadun varrella. jälkimmäisessä istua laminaattilattialla pitkää pitkää aamua ja päivää. myöhemmin kävellä hämeenpuistoa pitkin näsinpuistoon. tarpoa lumessa ja löytää tuttu näkymä näsijärvelle.
puhallellaan lunta toistemme päälle. on ihan uskomattoman kirkasta. kaikki maailman kulta on siinä hetkessä auringon valossa ja olossa. mennään rantaan, jossa ne sorsat on. sorsat oli syksylläkin, kun oli filmikamera ja märkä maa. joku on tehnyt taidetta hukatuista lapasista ja asetellut ne aitaan vilkuttamaan. sieltä voit hakea. plevnan takaa.

muistan, miten plevnan kyltissä roikkui loppukesästä pussillinen appelsiineja, jotka tärkeän ihmisen kanssa poimittiin matkaan ja syötiin iltapalaksi yksiön lattialla.
tapasin äidin, käytiin niagarassa katsomassa susanne bierin ohjaama kosto -leffa. kannatti katsoa, se käsitteli oikeudenmukaisuutta mm. lasten ja aikuisten näkökulmasta. oltiin katsottu kelloa ihan väärin, missattiin viimeinen juna.



lauantaina oli vuosiluokan bileet espoossa. tornitalossa joka on kuulemma suomen korkein asuinkerrostalo. jonkin aikaa siellä viihtyi väen seurassa, hauskoja tapaamisia ja puheenporinaa. piti nähdä niitä tänään koulussa, mutta oli muuta. leppävaarassa tuli mieleen espoon kesäyöt muutama vuosi sitten. niihin kuuluu valvomista ja ihan hassua vimmaa.
suuntasin circukseen kuulemaan lord estiä. oli mukavaa, mutta yksin liikkeellä ollessa saattaa tulla ohitettavissa olevia pikkuongelmia. bussimatka kotiin aamuneljältä kuulunee näihin. bussi ääriään myöten täynnä, mut hymyilen hymyilen.

torstaina haen jo isommaksi kasvaneen dalai-matti johanin kotiin. tässä punaisella sohvalla istuessani kuvittelen d-m j:n tuohon ikkunalaudalle. kun tulee enemmän kevät vien sen ulkoilemaan. täällä on rauhallisempaa kuin aleksanterin kirkkopuistossa, jossa ei päästy montaa askelta eteenpäin kun koululaiset jäi d:tä silittelemään, ''pureeko se?''. myös mummot hymyili. ja muutkin, vaikka oli marraskuu.

tänään ilokseni huomasin K-junassa, että alkaa näkyä samoja ihmisiä asemilla ja junissa. ei ehkä ollakaan täällä niin yksin. sellaiset tiettyihin paikkoihin kuuluvat kasvot on turvallisia. joskus myöhemmin sellaisiin kasvoihin saattaa haluta tutustua. aurinko lämmitti kaikki pienetkin murheet pois ja päätin lähteä tällä viikolla luistelemaan kaikesta kiireestä huolimatta. olin iloinen onnistuneesta palaverista ja lehtisuunnitelmista ja siitä, että on kevättalvi ja mulla on liikaa vaatekerroksia.

aurinkoa!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Jag gick i ett kvarter idag/ som en gång var min hela värld

... allting var ju enklare då,
men ingenting kan bli var det var, neheeeej


tänä aurinkoisena ja onnellisena päivänä vaan täytyy istua alas kaikessa kiireessä ja kirjoittaa, sekä syödä pala siskon synttärikakkua. siis aurinkoa, ystävät!



viikonloppuna olin tampereella. lauantai oli upea päivä. tampere on kaupunki jolla on väliä. lukemattomaan kadunpätkään ja puistonkulmaan liittyy joku tarina. ja te monet olette niissä.
asematunnelissa soittaa viikonloppuiltaisin sama englantilaistaustainen mustatukkamies, joka saa myöskin taskunpohjalantin, niin kuin aina kun sen näen. ja se tietää mut naamalta.
pelaan shakkia ja pidän pelokasta kania sylissä kunnes se rauhoittuu ja nuolee mun kättä, sitten pureskelee hihaan reiän.
paluumatkalla jään kaukojunasta Keravalla, sitten tyhjällä N-junalla loppumatkan. kuuntelen Promoeta, se kausi on taas alkanut. melkein vuoden jälkeen. kun Imperiet ja Mammas Gatan tulee, lähes kyyneleet.

tänään taas aurinko kimmeltää näillä hangilla. tuntuu, että K-junassa kahden nuoren espanjalaismiehen silmät pilkehtii sitä samaa aurinkoa.

mulla on melko turvallinen olo, vaikka toisinaan ikävä. sen ikävöinnin voi ehkä lukea näiden rivien välistä, mutta mun on hyvä olla. hyvä olla, koska teitä ihmisiä on monia. teitä on, joille saa sanoa että kaipaa ihan hassuja asioita, niin kun vaikka näsinpuistoa, metson postilaatikkoa josta saa muumileiman siitä lähetettyihin posteihin, klubin baarimikkoa joka muista poiketen antaa ilmaiset vedet kun on tanssinut itsensä ihan loppuun reggaetansseissa, laukontorin tuulta, kehräsaaren keski-eurooppaa ja vaikka mitä muuta. ettekä te siitä säikähdä ja mene pois.


Man ser tiden är förbi, snart är det för sent,
livet går fort och det är svårt att hänga med,
men vi kanske kommer se en juldag i lund
kanske ölen kommer ta oss på det djupa en stund
kanske fortfarande kommer försvinna i din blick
drömma om den framtid som vi aldrig fick
och vi kanske skriker bakom musiken
och trotts alla rast platserna i livet kommer vi fram till att vi trivs


ehkä välillä haluaisin puhua pulputtaa niin kun aina ja joku saisi sanoa, että ole nyt ihmeessä välillä hiljaa. vedä henkeä.

(så förlåt om jag bara säger tjena när vi syns)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

taskunpohjalantit

onnellisuus voi olla sitä, että ostaa lankakeran vaikka ei oo vieläkään mistään tilille tipahtavista euroista tietoakaan ja joutuu kaikesta taas tiukistelemaan. onnellisuus voi olla myös sitä, että katusoittaja Malmintorilla saa taskunpohjalantit ja lähden bisselle, jos se kysyy.

sitä toisinaan tyystin unohtaa ilmoittaa itsestään. se on näitä väsyaamuja ja sitä, että tietää pärjäävänsä, eikä liikoja pelkää ja huoli. se on myös sitä, että näkee ihmisten viestejä toisilleen ja hymähtelee niille. itsekin kaipaa joskus, mutta ei ehkä enää huomenna myönnä.

kirjoitin näin eilen Malmin asemalla oranssiin muistikirjaan.
tänään olisin voinut kirjoittaa siitä, miten eräs naisihminen käyttäytyi Tapulin K-kaupassa, mutta en nyt ala synkistellä enää siitä.

se riittää, että on säkillinen appelsiineja ja kynttilänvaloa, sininen iltataivas ja puhdasta pyykkiä.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Sitku... ei kun nyt.

tämä viikko meni nopeasti. lineekö syynä parin päivän kuumeilu ja fuksiaiset, jotka meni yllättävän mukavasti. kouluhommia vaan on rutkasti.
pelkään vähän tottumista. tottumista siihen, että aamulla kouluun 08.33 ja takaisin ollessa tööt ja sitten tehtäviä ja nukkumaan, hyvä jos ehtii syödä. tottumista siihen, että näin se menee eikä mitään uutta tuu. kalenteri kuitenkin on täynnä menoja ja tekemisiä joita odottaa. pitäs ehkä taas palata samoihin kun syksyllä, hidastaa. tehdä sen mitä ehtii eikä yhtään sen enempää. sen voisin tehdä - ja teenkin!



omaan kotiin on kuitenkin aina mukava tulla. kahvipensas on löytänyt paikkansa hyllyn päältä. huomenna tulee taas väkeä tänne, mikä on hienoa. voisin ripustaa shokeeraavat värivalot tänne, joo! ne on ainoastaan juhlakäyttöön.
sitten illalla suunta käy kohti libertéä ja jalkaa nousee posteljoonan tahtiin. jeje!
viimeksi posteljoonan & ystävät näin tampereen yo-talolla heinäkuussa mukavan ihmisen kainalossa. nyt meen toisten mukavien kanssa.

pian nappaan ovensuusta punaisen ison repun ja lähden malmille ruokaostoksille. siellä on parempi valikoima ja edullisempaa. ja junalla on mukava kulkea.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

olotila

Pian täällä ei ole ketään
Paetaan ennen kesää
Samat naamat
Vähän aikaa, liian pieni tupa
Mullon kaikkea niitä ja tv-lupa
Kukaan ei täällä tiedä paremmasta

pariisin kevät ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. mielessä bussimatkat metson edestä nokialle töihin. pyörällä ei kannata mennä bussille kun juoksee nopeammin. yksi ilta kävelin töistä pispalaan ja jäin sinne odottamaan isää. huoltoaseman rappusille. paljain jaloin kävelin, kun kengissä oli reikiä. heitin ne muuton yhteydessä roskiin vaikka monet tiet ja festarit niillä tallattiin keväästä 08 alkaen.

tänään isä vaihtoi lampun. tänään löydettiin siirtolapuutarha ja toteemi, jossa oli viimekesän perunat ja porkkanat kiinni. haluan palstan keväälle ja kesälle, jos vielä olen täällä.

on vähän ikävä aikaa jolloin osasin mennä viisaasti nukkumaan.
hassusti haluan uskoa joihinkin elokuviin. hassusti haluan uskoa, että totun tähän uuteen eloon. tänään oli hyvä ja kaunis päivä. naurua ja läheisiä ihmisiä, tupa täynnä. ehkä niin on ensi viikollakin.

ainakin saa keitettyä enemmän teevettä (tai muuta vettä) kerralla, kun on uus vedenkeitin - punainen.

No mä en tiedä, ehkä kaikki on turhan tavallista
Paetaan autolla
Lähdetään nyt etsimään jotain
Potkua tähän elämään
Ollaan kun oltaisiin matkalla etelään

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

sitten korjasin pyykkikoneen

alan pitää puistolasta, huomaan. ja tunnelin epäsuhtaisesta pingusta, keltaisesta kamelista ja eksoottisesta papukaijasta myös, huomaan. räntä tihkuaa ja liukastelen. multikulttuurinen puistola elää. öisin yläkerran naapuri kuuntelee 1)iskelmää 2)taivaan tulia uusintana 3)oopperaa. vanhaherra elias tuo koko naapurustolle lehdet 07:30.

aamuisin ja iltaisin istun junassa, kuuntelen fi-reggaen tarjoamia sampleja. eilen illalla purin laukkuja ja tajusin omistavani huomattavan kokoelman 1)hameita 2)huiveja. sitten korjasin pyykkikoneen radio helsingin 50's ohjelman tahdissa. on muuten mainiota kuunnella maanantaisin (tai lauantaisin uusintana) radio helsingin kompostiradiota ihan radiosta, eikä millään tökkivällä nettiohjelmalla. yks viikon kohokohdista kyllä se!

minulla on nälkä.

Adiós!

maanantai 10. tammikuuta 2011

från skolgatan till stapelstaden

here we are! uudet asemat. loskainen tammikuu. ensimmäinen päivä sisältää nukkumista ja tutustumista lähikauppaan. ostin pussillisen appelsiineja ja tuttua teetä. huomenna alkaa opiskelu, hieman jännää.

viimeinen viikko oli yksi suuri haikeus jättää tampere. mutta tuun kyllä takas, ainakin poikkeemaan!

pasilan asemalla oli vastapäisellä laiturilla tuttu kolmen vuoden takaa. vilkutettiin.

naapurioven elias tuo metrolehden aamuisin. kiinteistöpalvelu oli vaihtanut jo mun nimen oveen ennen kun varsinaisesti asuin oven takana. nopeeta toimintaa, sanoisin.

oma kone poissa peleistä, kiitos kirjastoille tästä tekstistä.

terveisiä!
r