maanantaina oli hieno päivä, sen jälkeen multa sammui lamppu. muistan satunnaista valoa verhojen välistä, villasukkailua keittiössä (jonka ikkuna ei vedä enää niin pahasti, saatiin se kuntoon) ja vimmattua finrexinin kittaamista ja särkylääkkeen napsintaa. välillä myös punaisella sohvalla makoilua ja tekstien näpyttelyä. oon pesiytynyt puistolaan, vaikka tiistaina pakkasin oranssin muistilehtiön ja kameran hiutuneeseen norsulaukkuun ja lähdin Vanhalle Kepan Ulkopoliittiseen vaalipaneeliin pidentämään elämääni ja näkemään joidenkin poliitikkojen arvonnousua ja toisten puolueiden persmäkeä ennestään. oli antoisa tilaisuus. aulassa törmäsin toiseen changemakeriin ja muutama ajatus ehdittiin vaihtaa. hän siinä energisenä luomuruokapiirin tarpeita repussaan, minä köhivänä punaposkena.
keskiviikkona kävin koulussa sen verran, että hain espanjan kirjan ja kirjoitin ryhmän kanssa harjoitusopinnäytetyötä Tanja Karpelan kaltoinkohtelusta Suomen mediassa.
torstaina lähdin Tampereelle, jossa viivyin hetken Kyttälän kirppiksen kotoisten hyllyjen välissä etsien jotain keväistä, mutta ei sillä kertaa löytynyt mitään. siellä oli myös joku uus baari Colorado(?) kulman takana. könysin aurinkoista ja tuulista Hämeensiltaa Metson kahvilaan.
sitten Yo-talon kuluneita askelmia yläkerran kokoushuoneeseen Tampereen CM:n ja Amnestyn yhteiseen romani-iltaan, jossa oli myös Vapaasta liikkuvuudesta puhuja. paljon uutta tietoa ja ehkä hipun verran toivoakin ajatuksiin romanipakolaisista- ja kerjäläisistä. olispa musta enemmän tekemään, niin olisin siinäkin mukana. mutta nyt sairastan ja vähän suru puserossa sen takia. huomenna kuitenkin temmataan CM:n vuoden Velan vangit -kampanja käyntiin Hkin keskustassa. sitä on odotettu puoli vuotta!
romani-illan jälkeen ajatukseni oli eksyä Alanyaan teelle ja ehkä pelaamaan erä shakkia jonkun kanssa, jonka sattuisin pelikaveriksi sieltä nappaamaan. menin kuitenkin käymään Laukontorilla, jonne on jo pitkään tehnyt mieli. sinne sillalle ja siihen kohtaan, jossa on näköalapaikka. kävin siinä viimeksi syksyllä, jolloin oli jo kylmä ja tärkeällä ihmisellä reppu mukana. oli ollut hyvät reggaetanssit Honolulussa.
sitten oli mukava tapaaminen ja tuli käytyä Niagaran uudessa kuppilassa, jossa olis pidempäänkin voinut viihtyä, mutta viimeiset junat ei odota.
leijona on kasvanut hurjasti. ja se on ihan muuttunut mies. itse rauhallisuus ainakin tähän saakka ja vielä enemmän hellyydenkipeä kuin ennen, mikä sopii mulle juuri nyt mainiosti.
siskot kävi ja ostettiin toisen kans mulle uus mehikasvi!
ps. kiitos Helsingin terveyspalvelut, koska ne pelaa. koskaan aiemmin en oo saanut noin hyvää palvelua mistään kun tänään sain. myöskin tehokasta ja kilttiä! tuntui, että se ystävällinen asennoituminen paransi jo osaltaan.
nyt parantaa pariisin kevään Salaliittoteoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti