perjantai 26. maaliskuuta 2010

shakkilauta

tänään tein mahtavan löydön. vanhan shakkilaudan löysin kirpparilta. maksoikin ainoastaan euron verran. mulla on jo jonkin aikaa ollut polte opetella pelaamaan uudelleen shakkia, tai muistutella taitoa mieleen. kotoa löysin alkutalvesta vanhoja lautoja ainakin kaksi kappaletta, mutta totesin nappuloista osan olevan jollain seikkailulla tai kissan hyötyneen niistä jollain tavalla. löytämässäni kirpparilaudassa on suloisesti kulunut pinta ja nappulat kaikki tallella. siitä tulee elämäni lauta ja aion pitää sen tallessa kauniiden kevätpäivien muistona.
poltin viininpunaisen antiikkikynttilän viinipullossa tänään iltapäivällä laittaessani multaan keväisiä siemeniä - kahta eriväristä basilikaa, salaattia, minttua, meiramia (muistaakseni), paprikaa, sekä verigreipistä myös kokeilun. tomaatti unohtui, mutta kyllä sen vielä ehtii.

kuuntelen taas the swell seasonia. kissa viihtyi hetken mun kanssa tässä. lämmitti vatsaa kivasti ja kehräsi. hänelle on ilmaantunut jo paikoitellen pitkää kissavanhuskarvaa. suloinen on flora.

kokkailin tänään myös ja kuuntelin kuubalaista musiikkia. viime yönä kuuntelin villapeittoon kääriytyneenä smg:tä matolla lyhdyn palaessa. kauan. nukuin hyvin.
kirjoitin sitä paitsi esseekokeessa paremmin kuin koskaan aiemmin lukion esseissä. mun parhaat esseet on kirjoitettu siis asevelvollisuuden tulevaisuudesta, sekä ammattiarmeijasta. aika militanttia, sanoisin. näkökulma taas on asia erikseen.

huomenna saattaa sataa, mutta se ei haittaa jos on keltaiset kumisaappaat, numeron liian suuret, mutta hyvät niin hyvät.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

sissiviljely!

nyt olen todella inspiroitunut. kun huomisen ruotsinkirjoitukset on ohi niin aloitan ihan sisätilaviljelyllä ja myöhemmin keväällä jatkan parvekeviljelyllä. sissiviljely, eli kaupunkivilhely houkuttaisi kyllä ja jotkut tamperelaiset tahot ovat ainakin suunnitelleet ja ehkäpä myös kokeilleet moista. luulisin ainakin kokeilleen :3 joitakin tapahtumakutsuja löytyi googlettamalla, mutta en tiedä onko hankkeet jatkuneet täällä eteenpäin... näin kevään tullessa kovaa vauhtia olisi kiva ottaa selville tilannetta. en vain tiedä missä kesää olen enimmäkseen... jos kaupungissa, niin kaupunkiviljely kiinnostaisi, mutta jos maalla niin sitten sinne voi omatkin viljelyksensä peltoon iskeä.
voihan sitä joskus toistekin kokeilla, jos toiset tahot, eli järjestöt, innostuisi ja aikaa yms. olisi paremmin. ajatuksena sissiviljely betoniviidakossa on mielenkiintoinen, todellakin.

kaupunkiviljely tarkoittaa siis joutomaiden yms. kaupunkitilan käyttöönottoa kaupunkilaisten lähiruuantuotantomaina, kasvimaina. peruna ja porkkana kuulemma ainakin on toimivia, eikä kerää niin paljon ilmasta saasteita itseensä. kaikkia mittauksia kyllä silti kantsii varmaan tehdä.

tästä blogista lisää Dodo:n projekteista http://globaalipiknik.wordpress.com/kaupunkiviljelya/

perjantai 12. maaliskuuta 2010

sähköiskuja

annoin kassaneidille vahingossa sähköiskun. molempia nauratti, pyysin anteeksi. päivä oli aurinkoinen, illalla alkoi pakastaa. tarkoitus oli alunperin suunnata tänään katsomaan Lemmenpyssyjä (nimenomaan katsomaan), mutta päivän väsyneisyys ja aavistus flunssasta saattaa painaa vaakakupissa enemmän, ei olis mukava olla maananataina kovin flunssainen ja yrittää kirjoittaa jotakin edes vähän ymmärrettävää esseekokeessa. en siis mene.

eilen olin illan kuuntelemassa ja keskustelemassa Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikasta Changemakerin ja Amnestyn yhteisillassa, sieltä päädyin elokuviin Tampere Film Festivaaleille, koska satuin saamaan muuten käyttämättömäksi joutuvan lipun illan näytökseen Venäjän oppitunti. Dokumentti kannatti kyllä käydä katsomassa, vaikka ei ollutkaan kevyintä mahdollista jatkumoa illan teemalle ihmisoikeudet. Dokkari käsitteli Georgian sotaa, Venäjän ulko-/sisäpolitiikkaa ja median osuutta sotatilanteissa. Mediakriittisyyttä jopa BBC:n uutiskuvaa ja käännöstä kohtaan osoitettiin ja horjutettiin luuloja luotettavista tietolähteistä.
(Vaihdoin tekstin näköjään takaisin isoille kirjaimille.) Valitettavasti olo on nyt sellainen, etten osaa dokkaria sen enempää analysoida, mielessä osittain vielä tekemätön maantiedon tenttipaketti huomiselle ja moni muu asia. Puhuin juuri maratonpuhelun yhden elämäni ihmisen kanssa. Mitä vaan voit sanoa tulematta tuomituksi. Pitkä ystävyys, jos jokin kannattaa.

Ystävyyttä ei kyllä todellakaan ollut Venäjän oppitunnissa, valitettavasti myös ystävällisyysmielisyyteni Putinia kohtaan väheni huimasti eilisen illan aikana. Vuonna 1991, 1993, 2003 ja 2008, ei sen kauempana taaskaan kuin Georgiassa, mihin me ihmiset pystytäänkään. Kyllä, me pystytään paljoon hyvään, mutta myös kovin paljoon pahaan. Pahaan. Keväällä 2008 olin Kambodzan Phnom Penhissä Toul Slengin kidutusvankilamuseossa ja myöhemmin kaupungin ulkopuolella Killing Fieldseillä, jossa kuvaus ihmisen kyvystä riistää toiselta ihmisyys on esillä muistomerkin muodossa, jossa on lasivitriinissä tuhansia ihmiskalloja, sekä ympäröivältä alueelta teloituspaikkojen välisiltä poluilta maan alta esiin tulevat teloitettujen vaaterievut, maassa hampaita. Hiljaisuus. Opas kertoo kuinka minkäkin ikäiset ihmiset teloitettiin. Siksi, että he olivat älymystöä, opiskelleita, jopa se että jollakin oli silmälasit päässään oli riittävä merkki sivistyksestä ja syy kiduttaa ja tappaa. Samoja keinoja oli käytetty kidutuksissa myös vuonna 1993 Georgiassa, kuin 1960-1970 -lukujen tienoilla Kambodzassa.

Tällä hetkellä monessa paikassa soditaan tai käynnissä on jonkin asteen konflikti. Miksi me ihmiset emme opi? Kauhistelu ei auta. Se ei auta, että nähdään televisioruutujen kautta jonkun kärsivän ihmisen kasvot, suljetaan tv ja unohdetaan. Siirretään vastuu muualle. Mitään ei tapahdu, jos parempaa ja oikeutta ihmisyyteen, kaikille, ei vaadita.

Ompas naiivia pohdintaa, väsyneenä ja muutenkin oudossa olossa. Pahoittelen, että yksinkertaistan enkä paneudu yksityiskohtiin. Täytyy lukea Kangasalan karttaa ja tehdä maankäyttösuunnitelmia.
Kiitos ja hei, kaunista kevättä, maailmassa on paljon hyvää, siitä pidetään kiinni. Kumisaappaat jalassa ei kastu, vaikka pitkiä katseita saattaakin ne jalassa keskellä kaupunkia tepastellassaan saada. Mutta se on pieni ongelma se.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

päivä oli hyvä!

aamulla istuin 5 tuntia ja 15 minuuttia salissa yrittäen saada kuutta tehtävää tehtyä ja olihan se aika puurtamista... sai kirjat olla kyllä mukana, kun oli preli vaan. huuh, huomenna (siis tänään) pitää alkaa taas ruotsia kerrata vaihteeksi. illalla löysin Promoen ja rakastuin biisiin ''Imperiet''. urakehityksellä pitäs maailma pelastaa, eikä olla aikaa rakkaudelle ja välittämiselle ollenkaan, vaikka ihmiset osuiskin kohdalleen. kaikki kehittyy, mutta tärkein unohtuu. siinä biisissä on paljon asiaa!

kävin kaverin kanssa kirppareilla ja tehtiin molemmat hyviä löytöjä! löysin kirjan ''Suuri harppaus - Miten kehitysmaiden talouskasvu vaikuttaa ympäristöön?'' eurolla :3 löysin myös siskolle Marimekon paidan ja mulle ruskeat pellavahousut eurolla, jee.

käytiin myös ravintola Kahvillassa, entisen Hertan paikalla olevassa paikassa. kivaltahan paikalta se vaikutti! Hertta oli rauhallisempi, mutta meno sopii kyllä tohon mestaan. meen tiistaina sinne seuraavan kerran, CM:n kokous pidetään siellä.

kun pääsin kotiin, aloin kuunnella Ras Konttia ja Promoeta, sekä hillua uudessa keltaisessa mekossani ympäri kämppää. torstaina käytiin äidin kans katsomassa Sukunsa viimeinen -leffa, joka oli dokumenttielokuvaksi hyvä, joskin olisi saanut edetä nopeammin. oli yllätys, että elokuvan esittämä elämänvaihe siperialaisen nenetsitytön elämästä oli vain noin vuoden mittainen, vaikka aikaa olis ollut kyllä esittää paljon muutakin. joitakin itsestäänselvyyksiä esitettiin myös, mutta ainakin tuli ilmi kulttuurin ainutkertaisuus ja se tuli aika iholle esimerkiksi shamaanirumpukohtauksessa, jossa vanha isoäiti hakee hengiltä apua nenetsilasten pakkoneuvostoliittolaistamisen keskellä. loppu oli yllättävä, loppui kuin kesken. keltainen mekko löytyi leffakäynnin jälkeen Tasajaosta ja oivoi kun siitä tykkään. huomenna se päällä Fest Africaan Klubille!
kämppähillumiseen mekko päällä kuului myös viini, akvaario, hyvä musiikki, kevyt olo.

ja Ilosaarirockissa on heinäkuussa QUEEN IFRICA, ZIGGI ja IMOGEN HEAP! huuuh. täytyy täytyy täytyy päästä paikalle. toivottavasti tällä kertaa oon siinä vaiheessa kesää Suomessa, viimeksi olin Ilosaaren aikaan just Tsekkiin menossa. reissu oli kyllä mahtava, oi kesä kesä kesä! rättisitikka pitäs saada kyl taas keväällä liikenteeseen ja kun sen kortin vaan saisin ajettua joskus, niin tiedossa olis ajelua vihreällä rättärillä, katto auki, rento musiikki soimaan, saippuakuplat ilmaan ja rannalle. tämä saa kyllä odottaa ehkä vuoden tai kaksi, mutta olkoon mielessä noin.

...Utan en aning om hur fan vi skulle kunna hinna
Med karriären räddar världen och vi såg tiden rinna
Iväg, men hur kunde kärleken försvinna?...

Vi kunde vinna mot hela världen
Men inte mot oss själva
Stod oberörda mitt i oroshärden
Och kände grundvalen själva


Imperiet//Promoe http://www.youtube.com/watch#!v=xIX5svnOvxg

tiistai 2. maaliskuuta 2010

puhutaan!

olin keskustorilla maan ystävien organisoimassa lumiukkotempauksessa ilmastolain puolesta. hengailin alueella ja aloin väsätä omaa lumiolentoa, kun joku aktivistin (tykkään paljon sanasta) näköinen noin 30-vuotias mies ilmaantui jostain ja alkoi jutella mulle. puhuttiin tempauksesta, sen näkyvyydestä ja mies harmitteli että oli unohtanut kameransa kotiin. hän sanoi kantavansa usein kameraa mukana ja ottavansa kuvia webbisivuilleen. aikoi kuulemma linkittää tapahtuman nyt ainakin, kun ei omia kuvia ole. koitin jutella mahdollisimman luontevasti, mutta olo oli epäluuloinen. ihmettelin, miksi joku tuntematon tulee keskellä yleensä sulkeutunutta kaupunkia juttelemaan, minulle. no, ehkä nyt ymmärän paremmin ihmisiä joita itse on tullut lähestyttyä ja lähestyn. joku tuntematon saattaa olla jossakin ja menen vaan juttelemaan. alan vaan jutella. onhan se ehkä vähän hämmentävää, nyt kun sen itse koki. iloiseksihan tuollaisesta keskustelusta tulee, mutta toivon ettei toinen tajunnut mun kummaa oloa.

meidän pitäisi puhua enemmän. meidän kaikkien ihmisten. kenen kanssa vaan, eikä lokeroitua omiin koppeihin niiden ihmisten kanssa jotka me sinne satutaan kulloinkin hyväksymään.

vuosi sitten olin toisen ystäväni kanssa samasssa tempauksessa. väsättiin lumihemuli ja siitä tuli kyllä hieno :) (tänään tli lumijänis) sitten oltiin tavaratalon liukuportaissa ja puhuttiin vihanneksista. ei muistettu mikä on porkkana ruotsiksi ja kysyttiin sitä meidän takana olevalta mieheltä. sen jälken, joskus kun satutaan törmäämään tän miehen kanssa niin hymyillään. nyt muistan, että porkkana on ruotsiksi en morot ja taipuu 3:n mukaan... muistaakseni.

puhutaan, ihmiset!