look up in the sky, it's a bird, it's a plane, oh no! it's a...

taskut täynnä käyntikortteja, turvallisuuskoulutusta, forumin cityhuuhkajat, ruskea fjällräven kånken, sielunveli pankkivirkailijana (sekin kaipasi tamperetta), kevyet tanssitreenit ja törmäämistä moniin tuttuihin. vanha pariskunta osti kiikarit, jotta näkis huuhkajat paremmin. hetken kuvittelin olevani opiskelemassa yliopistossa, kun siellä poikkesin. se oli tämä torstai.

yksiön lattialla. mulla on nuha. se on tää ihmeellinen kevät, joka saa mut lähestulkoon unohtamaan opiskelutkin... on silti kasapäin tehtävää ennen kuin kingston.

on jotenkin levollinen olo. ei stressiä opiskeluista, ne on ja niistä selvitään. useita asioita, jotka antaa kummasti energiaa. eikä pelkästään tää kevät.
erääseen ihmiseen on tullut törmättyä useasti viimepäivinä.
se on erityisen hauskaa, kun ei ole enää yksin tässä.

ruoho vihertää. puissa on ihan kohta lehdet! ainakin isot nuput ja silmut jo.
me ulkoillaan dalain kanssa ja saadaan uusia ystäviä. naapuritalon tami, 10, lyöttytyi yks päivä pihalla meidän seuraan ja tarinoi suloisella suomellaan kaiken eläimistä, joita sillä on. viis kissaa ja puhuva papukaija, marsukin oli, mutta se katosi ja yksi sankarikissa löysi sen myöhemmin, nyt se on jossain... jokatapauksessa, oli mukava kuunnella satu.

eilen täällä oli kahden odotetun vieraan sijaan viisi. ketään heistä en entuudestaan tuntenut. leivoin pitkästä aikaa, omenapiirakan, syötiin jäätelöä ja mun tukka on taas uudessa kunnossa. illemmalla löydettiin pakastin täyteen leipää, vaikka koko kevääksi. kuinka onnellinen olinkaan kun kannoin iltamyöhään pahvilaatikollisen leipää kotiin.


(laitan tän tänne alle, vaikka se oli alunperin tossa alussa, koska tähä tulikin tällanen kuva, hehe.)

känyisestä ratikasta

tänään Kalliosta, auringosta, vanhasta känyisestä ratikasta, kaksoismummoista, Club Matesta, kipeistä jaloista voi tulla iloiseksi.
kävin koululla, törmäsin siellä poikiin, mikä oli piristävää. olin Kalliossa tahallaan turisti ja sanoin, ''etten oo täältä päin'', etsin kirppareita joilta en löytänyt mitään. Punnitse & Säästästä löytyi sitä Club Matea, josta sain vinkin H:lta joku aika sitten. siellä oli myös Club Mate colaa, joka testauksen mukaan ei oo yhtä energisoivaa kun tavallinen Club Mate.

kipeät jalat johtuu eilisestä dancehalltunnista. tunsin itseni vähän vanhaksi, koska sali oli täynnä viistoistakesäsiä. ja se niiden ikä vähän hämmensi. ope selkeesti vähän sensuroi juttuja ja osa artisteihin ja Jamaicaan liittyvästä infosta tais mennä niiltä aika paljon ohi. mulla oli hauskaa. onhan se aikamoinen laji, kieltämättä.

tiistaina kävin katsomassa elokuvan Emmas Glück. se oli täydellinen kuva siihen vielä viileeseen kevätiltaan, ettei tiedä alkaako tässä vielä lunta sataa. Emma oli tavallaan just sitä mitä minäkin toisinaan, kuitenkin harvemmin. omaa elämäänsä omalla tavallaan viettävä nuori sikatilallinen, joka on veloissa (en), jolla on omat tapansa ratkaista ongelmia (kyllä) jonka elämä on ihan jees, mutta jotain joskus puuttuu (kyllä). sitten on Max, jolla on enää vähän elinaikaa jäljellä syövän takia. Max ottaa firman rahat ja ajaa tiellä ulos, Emman farmin takapihalle. ne rahat ei kuitenkaan aiheuta sitä mitä myöhemmin tapahtuu. kuva on mielettömän syvä, surullinen, silti koomisia tilanteita riittää. pikkukylän pelokas poliisi haluais mennä Emman kanssa naimisiin, ihan koska vaan, mutta Emma menee Maxin kanssa vihille, vaikka pari ei tiedä edes toistensa sukunimiä ennen vihkimistä. ja ne ajaa traktorilla kotiin. Emma kantaa Maxin kynnyksen yli.
en oikein osaa kertoa tästä, se oli vaikuttava. elokuvassa on kuolema ja onni kokoajan läsnä. ennenkaikkea se, ettei pelkää.

Goethe -instituutissa on ollut kevään ajan joka toinen viikko saksalaisia elokuvia. vois mennä taas parin viikon päästä. siellä oli myös näyttely, jossa oli kuvia DDR:n Berliinistä. tuttuja kulmia joissain kuvissa. oli ihanaa puhua edes pari sanaa saksaa ja olla taas ihan saksalainen niiden suomensaksalaisten tätien joukossa, jotka oli elokuviin tulleet.


tämä ei nyt mitenkään liity tohon elokuvaan. videon laatu on taas varmaan sata. silti tätä on tullut kuunneltua jonkin verran viime aikoina. if you caan love me now don't love me later and my later is much greater

Naakkoja

Semaforissa ei ollutkaan reggaeta keskiviikkona. Sitten otettiin suunnaksi Alanya. Alanyassa samat naamat, ne naamat joista mä tykkään (SMG//100km Ouluun). Herra ''Vihreä'' ja tyyppi, jonka kanssa pelasin erän shakkia syksyllä. Futista, Tanya Stephens, Ziggy Marley ja iso hanaolut 3,20. Istutaan kaverin kanssa pöydässä, jossa syksyllä 2009 istuttiin toisen kaverin kanssa lukemassa paaveista uskonnon kirjoituksiin.

Viimeksi Alanyassa istuttiin uutena vuotena pienellä porukalla, olin vähän köhässä ja join kaakaota. Hyvää aikaa. Paikassa on myös kerrattu englannin kirjoituksiin, juotu teetä, pelattu pääosin shakkia, oltu tärkeiden kanssa, löydetty reggae ja istuttu monena torstai-iltana vuonna 2009.



Alitajuisesti ajattelen, että kävelen tästä pian kotiin. En muista, etten asu täällä enää. Enkä muista silloinkaan, että olen jo eri vaalipiirissä, kun joku jakaa vaalimainoksia.

Kello on yksi. Lähden yksin ja kiipeän Plevnan katolle. Ajattelen teitä, joiden kanssa ollaan siellä ihmetelty. Kukaan teistä ei enää asu Tampereella. Enkä enää minäkään. Katolla on kasa lunta. Mun on ollut ikävä, myönnän sen taas. Se ei kuitenkaan ole sellaista kaivertavaa, niin kuin talvella.

Kävelen ystävälle. Kuulen lokkeja Laukontorin rannassa. Käperryn, oon onnellinenkin.

Aamulla herään paikasta, jonka ikkunasta näkyy naakkoja ja sinne missä asuin ennen.
Aamu on taas hyvä. Kahvia(!) ja puhutaan ja puhutaan.
Käydään mun vanhalla koululla. Matkalla näkyy mun entisen kotitalon talkkari. Se morjestaa. Tuntuu puheliaalta. Hassua olla koululla ja näillä entisillä kulmilla.

Kirpparilta löytyy kaksi mukia. Perhonen ja kala. Löydän myös oranssin kauhan ja oranssi-kelta-sinisen unelmamekon Jamaicalle. Niin, oon lähdössä Kingstoniin toukokuun puolessa välissä.

Junassa torkahtelen. Tikkurilan asemalla mua alkaa itkettää. Kävellessä kierrän ison valtamerilammikon ja uppoon nilkkaa myöten lumisohjoon.

Nyt oon kotona. Kissa haluaa syliin. Silti, on ikävä. Luulin jo pääseeni susta enimmäkseen yli, Tampere.