keskiviikko 25. tammikuuta 2012

kotiutumisesta

kävin juuri jäällä. tosin luistinradalla, enkä meren tai järven jäällä. potkin säbäpalloa maalista toiseen ja soitin kotiin. näin neljä citykania, joista yksi pysähtyi tielle tuijottamaan. pysähdyin myös. jätin sormikkaat tahallani kotiin. sormia pisteli.

kuukausia on taas mennyt. asioita on, ja sellaista mulle ominaista hiljaista onnellisuutta.

mulla on koti. ja kolmasosan keittiöstä täyttävä sohvatuoli.

lueskelin aiempia Tampere -haikailuja ja on ne osittain totta edelleen, mutta ei enää niin. vihdoinkin, vuoden jälkeen mun on usein hyvä Helsingissä. sen tekee tämä talo, kasvot, paikat, arki, se että monia tapahtuu ja entistä enemmän on luottavainen olo siihen, että voi vaikuttaa. vaikuttaa ihan omaan elämiseen, että laajemmin.

fiilistelen biisejä, mulla on ihan kivat systeemit. asukaskaveri on maailman paras. valvon edelleen liian myöhään.

kissa löysi kodin. joskus sitä kaipaa, mutta oma mielenrauha on paremmassa jamassa nyt.

sain postikortin, jonka lähettäjä ei oo mulle ihan selvä vielä. hymyilen.

talvi on upee. täytyy mennä luistelemaan ja pelata shakkia, polttaa ylettömästi kynttilöitä, mennä liukastelemaan jäille, olla kiitollinen, katsella Pasilan tornia parvekkeelta, syödä jäistä synttärikakkua, juoda rommiteetä, ostaa euron ananas Malmilta, tanssia pilkkuun saakka, säätää vähän bassoo, neuloo, ostaa itselleen kukkia, äänestää numero kakkosta, muistaa että asioilla on tapana järjestyä.

nyt on vähän kylmä. se johtuu vähistä unista, monista ajatuksista, pienestä vedosta tässä parvekkeen oven edessä, äskeisestä ulkoilusta.

kirjoitan taas joskus tai laitan kuvia.
R