lauantai 25. joulukuuta 2010

joulu

jouluterveiset simosta. tämä on pieni kylä pohjois-suomessa ja tunnettu lohipitäjänä. täällä on lunta, mutta pakkasta vähemmän kuin tultaessa keski-suomessa, jossa oli toissapäivänä paikoin -29,8 ja jossain pyöräili täti. HIENOA, mutta toivottavasti ajeli varoen...

ei mun pitänyt oikeastaan kirjoittaa mitään sen kummempaa, kun että joulurauhaa- ja iloa!

talo on tuttu, vanha, muuttunut, täällä on kissa (mikki) ja koira (valle), vaaleansininen pintamaali, moottorikelkka, reki. kylällä on enon kukkakauppa (jossa olin jouluaattona töissä ja muistin muutaman vuoden takaisen haaveen floristiksi kouluttatumisesta). täällä on mummi, serkkuja ja piha-aitta, jossa tuoksuu aasialta ja jonka kulma vinksottaa. täällä on meri. nyt yö ja tähdet.

ruut

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

asfalttia ja auringonkukkia

...olisi muutoin liian kesäinen otsikko, mutta luin uusimmasta voimasta, että se on valokuvanäyttely Helsingin keskustasta ja lähiöistä 1970-luvulla. vois käydä katsomassa!
ton kuvan oon napannut jostain roskiksesta tms. syksyllä.

haluaisin pelata shakkia, mutta kaikki täällä nukkuu (kello 01:11). viimeks pelasin ystävän M kanssa Alanyassa ja voittaja haastettiin pelaamaan yhden toisen henkilön kans, mutta sen pelin pitkän tornituksen takia sit hävisin.

r

lauantai 18. joulukuuta 2010

talviterveisiä !

hälsningar från tammerfors!
tällä viikolla on tullut oltua orivedellä, helsingissä, jyväskylässä ja nyt tampereella. oon hoitanut changemaker -juttuja ja asuntoasioita. muutan siis tammikuun alkupuolella pääkaupunkiin. ihan jännää juu. eka oma vuokrasopimus tehtynä jne.! hienointa uudessa kodissa on ikkunalaudat ja isokuvioinen tapetti.



(muutan lähiöön)

eilen viipotin räppibileissä klubilla. oli mukavaa. tapasin ystävää, jonka kans olin viikko sitten voltti reggaessa kans klubilla ja oli mainiota tavata häntä pitkästä aikaa. kuin myös tänään tavattiin hänen ja toisen ystävän kanssa annikin joulumarkkinoilla, mikä on tapahtuma joka tekee joulun. sieltä mukaan tarttui kirahvi, se on piparimuotti.

nyt olen metsossa, näpyttelen tässä 20min koneella ja muistelen lukioaikojen alkua, kun en omistanut omaa konetta ja piti kirjastossa sitten käydä. nyt on oma kone toistaiseksi taas pois pelistä, hehe, ja pidän siitä että hetken ja varsinkin nyt joulun ajan oon vähemmän kaikesta nettiin liittyvästä irrallani.

tänä aamuna kello noin 04 istuin lumisessa pihakeinussa ja poltin sen ainoan chesterfield -merkkisen tupakan jonka omistin. katselin naapuritontin parkkiksella makaavaa rättäriä ja mietin, että siitä vois tehdä tarjouksen kun se ei siitä oo kesän jälkeen mihinkään liikkunut.

eilen tapasin monta uutta ihmistä, esimerkiksi ruotsalaisen munkkipojan. siitä voisi kirjoittaa enemmän pohdintaa jos tämä tietokoneaika ei olisi näin rajattu.

nyt illaksi kotiin, tapaamaan 15v. täyttävää pikkusiskoa ja sit sohvannurkkaan neulomaan neuletakkia.

ruut

lauantai 27. marraskuuta 2010

suomipläjäys

on talvinen lumiolo. pakkanen puree nenänpäätä ja korvia joensuussa, orivedellä, kuopiossa, tampereella ja helsingissä. ja tämä biisi tulee viime kesältä, mutta on nyt.

Oisko minusta kertomaan sen enempää
jos sä kysyisit multa miten eletään
Olen hiljaa, otan sut selkään
ja otan kopin ja konttaan, luen satuja
Merirosvona taistelen sun mukana
Ylös purjeet, nyt mennään


stellaa ei muuten tuu ollenkaan kuunneltua, paitsi tämä biisi ''otavalle''.

olen kiireinen ihminen, vaikka joskus en sitä halunnut. silloin tällöin ajattelen, että en tämän onnellisempi osaisi edes olla. no, olisinpa jos joskus saisin aikaiseksi siivota. sen teen... huomenna. vien vihreet matot pakkaslumelle ja imuroin pölyt lipaston päältä. tiskaankin.

mutta siitä kiireisyydestä. silti olen hidastanut ja pudottanut arjesta pois kuluttavia asioita melko paljon.

enkä nyt osaa kirjoittaa, teen ammatinvalintatestejä ja tulokseksi saan useimmiten kosmetologi, baarimikko ja pappi.

edelleen elän vähän kuin tienpäällä. siellä sun täällä, silti enimmäkseen osoitteissa tampere tai orivesi.



tätä se on ja näin se menee. aivan mieletön ralli ainakin tähän aikaan vuorokaudesta. biisi tän illan löytö ja oooooo puppa j! en kyl koskaan kyllästy.

olitsä menos jonnekki, tulos jostaki, kaikki on jostai kotosi

talvee!
ruut

torstai 11. marraskuuta 2010

vaikka mitä

Alkuviikko meni Helsingissä niissä journalistiikan pääsykokeissa. Otin päivän kokemuksena, mutta toivoisin sieltä opiskelupaikan irtoavan. Se olisi mukavaa ja toisi kaipaamaani vaihtelua. Tosin mun eläminen on yhtä asioiden kiitämistä ja menemistä, mutta... ehkä pääsin vähäsen ihastumaankin kaupunkiin, josta kirjoitin viimeksi hieman toisin. Ne on ne metrot ja ratikat, sanoisin. Ja ehkä myös katutaide Eduskuntatalon liepeillä teki mut berliinimielelle.

Tänään tapasin ystävää, H:ta, jota olin aivan liian kauan sitten viimeksi nähnyt. Ehkä joskus kesällä viimeksi! Käytiin kirpparilla, Radiolla, jossa en yleensä poikkea. Ja nyt muistan, etten katsonut Laukontoria niin kuin ennen, se oli tänään mulle yhdentekevä - se on surullista. Paikka on ollut mulle merkityksellinen. Pitäisi mennä sinne käymään ihan vaan sen paikan takia tässä joskus.

Kirpparilta löytyi kirja, jota eilen etsin Metsosta, mutta oli lainassa ja jonoa ihan liikaa mun kärsivällisyydelle. Se on Kate Jakobsonin kirja Lankakaupan tyttö :3
Ekan osan sarjasta löysin viime viikolla kirpparilta, Ilona Shopista, ja ooooh mitä jonkinverran hömppää ja naistenkirjallisuutta, joka menee vähän samaan luokkaan palvomani Bridget Jonesin kanssa.

Oli myös tanssin näytönpaikat, jipii! Pääsin esiintymään vielä kerran (oikeastaan kaks kertaa) lukioaikana. Oltiin piraattipellejä, mut se on tarina erikseen.

Oli myös kaksi mukavaa tyyppiä, toinen H ja R, jotka näpersivät mun tukastani vähän siveellisemmän ja se on mukavaa, kuin uusi elämä. jea.

Nyt kirjoitan satunnaisia juttuja ja pidän Gregory Isaacsista, joka tosin kerkesi jo kuolla kupsahtaa.



Tää soitettiin viimeisinä biiseinä viime perjantain Double Barrel -menoissa Kulttuurikahvila Hertassa, jossa olin neulomassa sivarisukkaa ystävän (M) kanssa ja juhlistamassa pienesti jälleen kerran lukion päättymistä.

lauantai 30. lokakuuta 2010

avaan oven hiljaa hymyilen/ ehkä päivä tääkin on mua varten

Laukussa on vihreetä villalankaa ja filmikamera. Menen ja tulen. Lähinnä kodin ja koulun väliä. Viimeaikoina vähän enemmän Orivesi myös. Kissa on opetellut puhumaan, naukumaan. Se alkaa tunnistaa tuttuja.

Puikoilla on sivarisukka nro3. Viikonlopun aikana olisi tavoite saada myös nro4 valmiiksi. Sitten kaksi paria tehtynä! c:

Jalkoja, selkää, joka paikkaa kolottaa eilisen illan 40-luvun voimistelun puolitoistatuntinen sessio koululla. Se oli ihan hauskaa ja varmasti myös kuntoa kohottavaa. Olis kiva pysyä edes vähän kunnossa. Mulla on suunnitelmia sitten kun koulu loppuu (siihen on enää 6 päivää, näistä 2 koulussaolemisen päivää).


Harvoin kuuntelen tän tyyppistä musiikkia, mutta kuulin biisin tänään herätessäni radiosta ja sanat sopii hyvin tähän oloon, päivään ja yleisesti mun asenteeseen, joka oli hetken ajan tänä syksynä hukassa mutta onneksi tuli takaisin.

Toisaalta unelmoin muuttamisesta pois tästä nykyisestä asunnosta Tampereen keskustassa, ihan koulun lähellä. Tässä on ollut kyllä mukava asua 3,5 vuotta ja omalta kodilta aikalailla on tuntunut jo pitkän aikaa. Tämä on vain kovin hämärä, tarvitsisin enemmän valoa.
Toisaalta haluaisin pysyä tässä kunnes seuraavat kuviot ovat ihan varmoja. Toistaiseksi on sellainen sopimus, että vuodenvaihteeseen saan olla tässä.

Eilen sähköpostilaatikkoon kilahti valintakoekutsu Haaga-Heliaan journalismin koulutusohjelmaan. Olen iloinen kutsusta, vaikka opiskelemassa en olisikaan ens tammikuussa. Sitten se olisi se Helsinki. Ja sitä ajattelen ihan hymyillen ja jännittävällä odotuksella.

Koskaan en ole kokenut erityisempää vetoa Helsinkiin kaupunkina jossa asua. Se on tuntunut aina jotenkin vieraalta, kun siellä on käynyt. Mutta tiedän kyseisessä kaupungissa asumisesta vain hyvin vähän. Ja metroista pidän, suorastaan ihastelen niiden tunnelmaa. Siispä ajattelen niin, että ehkä kuitenkin tässä jossain opiskeluvaiheessa tulen sinne kuitenkin päätymään.

Tampere tulee silti aina pysymään kaupunkina, johon ensimmäistä kertaa muutin asumaan yksin. Minusta tuli täällä opiskelija! Hyvin paljon pidän tästä kaupungista... se on suloisen pieni, kuitenkin. Sopiva. Sopivuus merkkaa. '

Seuraavaksi juon teetä, jota ostin B:ssä ekomarketista. Se on viininpunaista, paksua kuin lämmin mehu ja mielenkiintoista. Huomaan, että en ole juonut kahvia viikkoihin.

Tänään saatan ottaa junan Orivedelle ja pysyä siellä maanantaihin saakka, jolloin on vaalipaneeli lukiolaisille, jossa olen mukana.

Tule jo talvi!
Ruut

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Berlin is the love thing

U-bahnissa oli mies, joka soitti yhden asemanvälin kitaraa ja lauloi noin. Hallo aus Berlin, aus Friedrichshain und Sunflower Hostel! Istun hetken tässä sohvalla ja sitten käyn tsekkaamassa Yaamin.
makeITfair Youth Round Table oli erityismahtava ja siitä lisää myöhemmin. Paljon uusia ideoita ja mainioita aktiivisia tyyppejä ympäri Eurooppaa, sekä vähän Aasiastakin.
Berliini vaan nyt on niin, että muuttaisin koska vaan tänne. Tapasin juuri kaveria, joka oli tänne muuttanut opiskelemaan ja käytiin nepalilaisessa ravintolassa syömässä Kreuzbergissa. Kyseisessä kaupunginosassa tuli istuttua eilen/tänään myös. Mutta täällä Friedrichshainissa on Raw Tempel, josta meinaan kyllä laittaa pari kuvaa kun olen kotona. ;)
En oikein tiedä mitä kirjoittaa, niin paljon kaikkea ja vähän aikaa. Jännää matkustaa yksin. Tänään opin käyttämään metroa sehr gut!
Ja nyt katselen kalalammikkoa eteisessä, tekonurmen näköistä kattoa, jossa on auringonkukkakuvia ja lehmäleluja.
Aurinko lämmitti tänään, mutta nyt on kylmä. Meen hakeen vaatteita lisää ja sit metrolle ja Yaamiin.
Tschüs!

maanantai 4. lokakuuta 2010

mandoliinimies

joku soitti mandoliinilla kävelykadulla the winner takes it all ja ihmiset vaelsi selkä kumarassa.

ajoin pyörällä kirjoja ja ostoksia repussa. kirjoja berliinistä ja karttoja, täytyy tehdä suunnitelmia miten käyttää yhden päivän kaupungissa. niin! lähden 15.pvä makeITfair youth round tableen sinne ja vähän jännittää ja pitää alkaa pian penkoa aihetta enempi. makeITfair -kampanja kulkee myös nimellä eettisesti epäkunnossa. se on elektroniikkateollisuuteen ja sen epäreiluuteen keskittyvä kansainvälinen homma, jossa suomesta on esim. repu ry ja changemaker mukana. round table kestää viikonlopun, mutta mun paluulento lähtee suomeen vasta maanantaina illalla, joten on hetki aikaa tutustua! mutta se nyt siitä tälläkertaa <:

kirjotukset on siis pulkassa, vihdoin. työt ei silti ton lukion kanssa oo loppu, 3 itsenäistä kurssia täytyy tehdä kolmessa viikossa valmiiksi ja 3 tunneilla istuttavaa myös. huomenna haen seuraavaan kouluun, koska tuli sellainen ajatus. vähän ressaa tekemättömät työt ja niiden tekemisen vauhti, mutta nyt on aika tärkeät jutut meneillään.

hei. syksy on taas hieno.

lauantai 11. syyskuuta 2010

teehyllyn tyhjennys ja villasukat

Tänään huomasin, että pihavaahterasta yksi kolmasosa on oranssinkeltaista. Pari päivää sitten naapuritalon mies oli heittämässä kahta hienoa puuhenkaria, vanhaakin, pois ja kysyi haluaisinko ne. Ne on aika hienot! Toinen on vihreä.

Polviin ulottuvat villasukat on kivat! Mulla on projektina tyhjentää lähipäivinä loput erinäisistä teenrippeistä kaapista ja ihan kiitettävästi oon siinä onnistunutkin. Virkistää kummasti ja auttaa flunssaan, jee. Veriappelsiini-rooibos on ainakin kadonnut ja kohta yks Mate myös. Kahvinjuonti on parin viimesen viikon aikana vähentynyt, koska kahvinkeitin keittää huonosti, siispä on teetä ja mua hermostuttaa kun on vaan noita rippeitä.



Koitan ehtiä katsomaan tänään Julie & Julia -leffan loppuun, jossa kivasti kaksi tositarinaa kerrotaan päällekäin. Ensimmäisessä Julia (Meryl Streep) muuttaa vuonna 1949Ranskaan ja haluaa opetella tekemään ruokaa ranskalaisittain. Jälkimmäisessä Julie edellisen inspiroimana perustaa blogin tavoitteelleen kokeilla 524 reseptiä Julian kirjasta 365 päivän aikana, vuosi 2002. Tykkään aina kyl Streepistä! Tässä leffassa sen hahmo on aika hupsu, mutta suloinen.

Tänään tein suklaakakkua, joka onnistui ihan ok, mutta ei mitenkään erityisesti. Kuvankin nappasin, kun tuo yksi istui kerrankin paikoillaan ja omalla puolellaan (en tykkää että se hyppii pöydällä). Voisin taas mennä imuroimaan noi mullat lattialta ja sitten käydä ulkona, retkellä jossain.



Viimeisimmät päivät on menneet aikalailla siinä, että oon koittanut saada kertailtua kokeisiin ja tehtyä psykologian tenttipakettia, kohta teen vielä vähän (seuraavana vuorossa kehityspsykologia ja lapsen tunne-elämän kehitys ennen kouluikää).

Syksyä!

maanantai 6. syyskuuta 2010

lämmittelevät pingviinit

kissa istuu vasemmalla olkapäällä. sain juuri filosofian kirjahomman valmiiksi A Beginners Guide to Changing the World -kirjasta, jota voisin suositella esim. kansalaistottelemattomuudesta, matkakertomuksista, Tiibetistä ja Dalai Lamasta kiinnostuneille. en nyt sen enempää tähän kirjaa analysoi, mutta hyvä jees! kuuntelen Poutatorvea ja lipitän chaita toivoen huomenna olevani astetta aktiivisempi kuin tänään ja että huomenna ei ole kylymä. tää päivä vaan meni, jotenkin. huomenna ja oikeastaan koko loppuviikolle tiedossa taas kaikkea.

tänään ilahduin kovasti, kun sain tietää yhden lempikahvilani (Kulttuurikahvila Hertta) avaavan uudestaan mahdollisimman pian tähän melko lähelle, kun remontti valmistuu. sinne sais mennä mukaan remontoimaan! jos sinne pääsis mukaan vielä tossa kk:n päästä, niin meen kyllä. ollut se jo pidemmän aikaa suunnitelmissa. entisessä Hertassa täytin vuosia 18 kpl.

odotan myös, että jonakin päivänä tässä ehtisi käydä orivedellä pyörähtämässä (ei kyl asemalla) ja sitten vilkaisemassa reilu kk sitten avattua lankakauppaa. melko ihmeellistä ja ihanaa, että sellainen siellä nyt on opiston, uimahallin ja tv-&antenniliikkeen vieressä. ikkunan takana on pari kertaa tullut jo käytyä, mutta eihän se ole auki niinä kummallisina aikoina kun siellä päin oon liikuskellut, niin kun vaikka sunnuntai-iltaisin.

nyt pää sanoo, että mee nukkumaan. ja niin meen.

tiistai 31. elokuuta 2010

Oriveden asema !

ihan pakko kirjoittaa tänne, kuinka nousi kunnioitus Oriveden asemaa kohtaan. kai se alue yleensä, jota en kovin kummosena oo pitänyt oikein koskaan (muutamia jänniä syitä). kiva vaan kun junat kulkee ja näin. asemarakennus on upee ja surullinen, kun siellä ei varmaan 12 vuoteen oo ollut näkyvillä elämää, mutta ooooh luin juuri Puppa J:n & Tasottavien Morobless -albumin kansilehdestä, että Recorded at Voionmaankatu Studio, Kaolab, Tikkamikonmutka, Kyöpelinvuori Studio AND ORIVEDEN ASEMA 2003-2006 !
ei sit muuta, kun että näin on.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

on ensimmäinen aamu, josta tietää varmuudella että on syksy

siitä tietää, että on syksy kun etsii punaisen samettitakin päälle. takin, jossa on pohjattomat taskut, kun on niin reikäiset ja pyöränavain ja nenäliinapaketti katoaa. sitten sitä kerää isän kanssa omenoita, jotka voi puusta otettuina maistua vielä vähäsen kirpeiltä. mutta maassa on hyviä. kerron, mikä on mun lempipuu, jos tuut käymään meillä. sitä pitäisi leikata.

lehmusten läpi katulamput. ne jotka riippuu tien yli johdoissa ja valaisee keskelle tietä. pidän niistä. lehmukset on vielä vihreitä, suhteellisesti vielä hetken, joka voi tuntua pitkältä. mäntypuistossa oli liikennettä, mukulakivikadut sen jälkeen tukholma. voisin olla tukholmassa - Skolgatan ja Hamngatan, huomasin kyltit ensimmäistä kertaa kulmauksessa. sitten sitä taas, vaikka kuinka monetta kertaa, tajuaa ettei mulla tässä elämisessä ole mikään kiire.

sisälle palattua haalea tee, pimeä keittiö, rapisteleva kissa, the swell season ja in these arms.

ps. kirjoitin juuri tenttiaineen blogin pitämisestä. edelleen tekemättömiä töitä, mutta olo ei oo rauhaton. ehkä valvon taas ja glen hansard.

lauantai 28. elokuuta 2010

Hän

on melko utelias, lähes taukoamatta.






mutta osaa olla välillä aloillaankin.

eilinen meni nopeasti ystävien kanssa ollessa. vietettiin yhden tärkeän luxemburgiin lähtijän läksiäisiä ja corolla vei kangasalta oriveden kautta juupajoelle ja sitten takaisin kaupunkiin, jossa meno vielä jatkui. huh. pimeät tiet yhdistettynä useampaan pieneen yksityiskohtaan oli tunnelmallista ja ikimuistoista!

tänään oon ollut kotosalla, koittanut saada vähän siivoiltua (esim. suuri tiskivuori) ja tehnyt rauhassa ruokaa. ekassa kuvassa se näkyy, eräänlaista soseista linssikeittoa, joka on maustettu inkiväärillä, kanelilla ja kaardemummalla! oli hyvää, kiitos reseptistä!

seuraavaksi meen ja vaihdan mullat fiikukseen ja paprikaan. eli HEI!

torstai 26. elokuuta 2010

all the birds are singing and the day is just beginning, Pat feels he's a really happy man

ehkä haluaisin nukkua, koska tulevasta päivästä on tulossa pitkä ja monivaiheinen. kuitenkin nyt on just sopiva hetki kirjoittaa edes lyhyesti. polvilla lokoilee kinuskinvärinen vilkas kissa, joka yrittää jatkuvasti pikkuhampaillaan ja -kynsillään tavoittaa mun vasenta kättä. hetki sitten hän oli uninen ja nukkui pitkän pätkän vieressä. haluaa jakamattoman huomion! vähän alkaa taas haukotella, koitan samaa keinoa kun äsken sen nukahtamiseen... - ja se toimii! tuossa se nukkuu. olen hieman nuhanenäinen näin illalla, toivon todella ettei tämä pahene, allergiaa kun on.

postia on kuluneella viikolla kolahdellut luukusta, mikä on m u k a v a a ja yllätyksellistä, kiitos kiitos.

öitä.

torstai 19. elokuuta 2010

kesää, on!

ei vielä ole syksy, ei ei ei vielä. tänään oli taas päivä, johon humalluin. ystäviin, aurinkoon ja punaiseen peittoon. jäätelöä litrakaupalla ja hymyjä sitäkin enemmän. bussipysäkki jää mieleen ja kitkerä klubin suklaakahvi, sekä moni muu. kirjoitan nopeasti taas mitä mielessä liikkuu. kirjoittaminen jäänyt kesältä ihan tyystin. menoa on ollut! ilosaaressa tuli tosiaan nähtyä mm. ne mainitut imogen heap, queen ifrica ja ziggi, sekä pariisin kevät ja moni muu loisto. saatan kirjoittaa niistä joskus muistaessani, ehkä en, kuten vaikka facesiin ja takaisin -liftauksesta. uppoan yo-kirjoituksiin, tai toivoisin uppoavani vähän paremmin kuin tällä hetkellä. pian suljen parvekkeen oven ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, eli laitan sen kunnolla kiinni. se on vähän haikeaa, kun se viileys hiipii verhon välistä. ensi viikolla saan keltaraidallista perheenlisäystä. se on maukuva ja vielä pieni. hei sitten.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

A u R i N k O a

uudet tuulet. on niin kevät ja olo välillä k e v y t sen mukainen. kynsien alla on multaa ja kynsissä oranssia lakkaa. (jälkimmäinen on harvinaislaatuista mun kohdalla.) hameilen mummokengissäni ja kuuntelen Promoeta, laatumusiikkia Ruotsista. nyt tosin soi algerialaiset reggaerytmit. kävin eilen bingoamassa ja triplavoitin.

laitoin juuri paprikantaimia 27 kappaletta uusiin astioihin kasvamaan. ne on veikeitä! samoin myös 5 kappaletta veriappelsiinin/greipin (en muista enää kumpia ne on) taimia on aika suloisia tapauksia. yhden veriappelsiineista olen luvannut antaa adoptoitavaksi ystävälleni, kunhan taimi on vähän isompi ja vahvempi ja pärjää yksikseen. tällä hetkellä mun keittiön pieni pöytä on kasvien valtaama.
näitä lajeja löytyy:
- paprika
- chili
- veriappelsiini/greippi
- sitruuna
- inkivääri
- avokado (2 kappaletta siemieniä)
- kiivi (jännittävää! toinen yritelmistä on pöydällä itämässä, toinen jääkaapissa kylmäkäsittelyssä odottamassa muutaman viikon)
- basilika
- sitruunamelissa
- maustemeirami
- linssi
- unikko
suurinosa kokeiluista on sellaisia, että ihan mielenkiinnosta katson mitä tulee vai tuleeko mitään (niinkun vaikka kiivi) ja voisko ne olla kivoja huonekasveja.

kiireitä onkin odotettua enemmän. menossa melkein koko ajan ja jotkut aamut on vähän sellaisia, että haluaisi jäädä rauhassa heräämään ja ihmettelemään, mutta minkäs sitä voi kun on tuota lukiota vielä vähäsen tälle keväälle jäljellä. ei ole kyllä paljoa koko hommaa enää syksylläkään jäljellä. kesäkuuksi jäänkin kaupunkiin, koska sain töitä. tulee uudenlainen alkukesä siis, kaupungissa.

haluaisin lähettää postia ja istua ulkona. myös mulle saa lähettää postia ja se on kivaa saada ylläripostia. tänään taidan kuitenkin viettää rauhallista iltaa koska ei ole hullu kiire toisin kuin monena päivänä on tullut joo mentyä ja mentyä. seurana on kirja ''Mandelan tie, 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta'', sekä KEPA:n tuhti paketti Laiton pääomapako kehitysmaista - ''kehitysapua'' köyhiltä rikkaille. jea.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

shakkilauta

tänään tein mahtavan löydön. vanhan shakkilaudan löysin kirpparilta. maksoikin ainoastaan euron verran. mulla on jo jonkin aikaa ollut polte opetella pelaamaan uudelleen shakkia, tai muistutella taitoa mieleen. kotoa löysin alkutalvesta vanhoja lautoja ainakin kaksi kappaletta, mutta totesin nappuloista osan olevan jollain seikkailulla tai kissan hyötyneen niistä jollain tavalla. löytämässäni kirpparilaudassa on suloisesti kulunut pinta ja nappulat kaikki tallella. siitä tulee elämäni lauta ja aion pitää sen tallessa kauniiden kevätpäivien muistona.
poltin viininpunaisen antiikkikynttilän viinipullossa tänään iltapäivällä laittaessani multaan keväisiä siemeniä - kahta eriväristä basilikaa, salaattia, minttua, meiramia (muistaakseni), paprikaa, sekä verigreipistä myös kokeilun. tomaatti unohtui, mutta kyllä sen vielä ehtii.

kuuntelen taas the swell seasonia. kissa viihtyi hetken mun kanssa tässä. lämmitti vatsaa kivasti ja kehräsi. hänelle on ilmaantunut jo paikoitellen pitkää kissavanhuskarvaa. suloinen on flora.

kokkailin tänään myös ja kuuntelin kuubalaista musiikkia. viime yönä kuuntelin villapeittoon kääriytyneenä smg:tä matolla lyhdyn palaessa. kauan. nukuin hyvin.
kirjoitin sitä paitsi esseekokeessa paremmin kuin koskaan aiemmin lukion esseissä. mun parhaat esseet on kirjoitettu siis asevelvollisuuden tulevaisuudesta, sekä ammattiarmeijasta. aika militanttia, sanoisin. näkökulma taas on asia erikseen.

huomenna saattaa sataa, mutta se ei haittaa jos on keltaiset kumisaappaat, numeron liian suuret, mutta hyvät niin hyvät.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

sissiviljely!

nyt olen todella inspiroitunut. kun huomisen ruotsinkirjoitukset on ohi niin aloitan ihan sisätilaviljelyllä ja myöhemmin keväällä jatkan parvekeviljelyllä. sissiviljely, eli kaupunkivilhely houkuttaisi kyllä ja jotkut tamperelaiset tahot ovat ainakin suunnitelleet ja ehkäpä myös kokeilleet moista. luulisin ainakin kokeilleen :3 joitakin tapahtumakutsuja löytyi googlettamalla, mutta en tiedä onko hankkeet jatkuneet täällä eteenpäin... näin kevään tullessa kovaa vauhtia olisi kiva ottaa selville tilannetta. en vain tiedä missä kesää olen enimmäkseen... jos kaupungissa, niin kaupunkiviljely kiinnostaisi, mutta jos maalla niin sitten sinne voi omatkin viljelyksensä peltoon iskeä.
voihan sitä joskus toistekin kokeilla, jos toiset tahot, eli järjestöt, innostuisi ja aikaa yms. olisi paremmin. ajatuksena sissiviljely betoniviidakossa on mielenkiintoinen, todellakin.

kaupunkiviljely tarkoittaa siis joutomaiden yms. kaupunkitilan käyttöönottoa kaupunkilaisten lähiruuantuotantomaina, kasvimaina. peruna ja porkkana kuulemma ainakin on toimivia, eikä kerää niin paljon ilmasta saasteita itseensä. kaikkia mittauksia kyllä silti kantsii varmaan tehdä.

tästä blogista lisää Dodo:n projekteista http://globaalipiknik.wordpress.com/kaupunkiviljelya/

perjantai 12. maaliskuuta 2010

sähköiskuja

annoin kassaneidille vahingossa sähköiskun. molempia nauratti, pyysin anteeksi. päivä oli aurinkoinen, illalla alkoi pakastaa. tarkoitus oli alunperin suunnata tänään katsomaan Lemmenpyssyjä (nimenomaan katsomaan), mutta päivän väsyneisyys ja aavistus flunssasta saattaa painaa vaakakupissa enemmän, ei olis mukava olla maananataina kovin flunssainen ja yrittää kirjoittaa jotakin edes vähän ymmärrettävää esseekokeessa. en siis mene.

eilen olin illan kuuntelemassa ja keskustelemassa Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikasta Changemakerin ja Amnestyn yhteisillassa, sieltä päädyin elokuviin Tampere Film Festivaaleille, koska satuin saamaan muuten käyttämättömäksi joutuvan lipun illan näytökseen Venäjän oppitunti. Dokumentti kannatti kyllä käydä katsomassa, vaikka ei ollutkaan kevyintä mahdollista jatkumoa illan teemalle ihmisoikeudet. Dokkari käsitteli Georgian sotaa, Venäjän ulko-/sisäpolitiikkaa ja median osuutta sotatilanteissa. Mediakriittisyyttä jopa BBC:n uutiskuvaa ja käännöstä kohtaan osoitettiin ja horjutettiin luuloja luotettavista tietolähteistä.
(Vaihdoin tekstin näköjään takaisin isoille kirjaimille.) Valitettavasti olo on nyt sellainen, etten osaa dokkaria sen enempää analysoida, mielessä osittain vielä tekemätön maantiedon tenttipaketti huomiselle ja moni muu asia. Puhuin juuri maratonpuhelun yhden elämäni ihmisen kanssa. Mitä vaan voit sanoa tulematta tuomituksi. Pitkä ystävyys, jos jokin kannattaa.

Ystävyyttä ei kyllä todellakaan ollut Venäjän oppitunnissa, valitettavasti myös ystävällisyysmielisyyteni Putinia kohtaan väheni huimasti eilisen illan aikana. Vuonna 1991, 1993, 2003 ja 2008, ei sen kauempana taaskaan kuin Georgiassa, mihin me ihmiset pystytäänkään. Kyllä, me pystytään paljoon hyvään, mutta myös kovin paljoon pahaan. Pahaan. Keväällä 2008 olin Kambodzan Phnom Penhissä Toul Slengin kidutusvankilamuseossa ja myöhemmin kaupungin ulkopuolella Killing Fieldseillä, jossa kuvaus ihmisen kyvystä riistää toiselta ihmisyys on esillä muistomerkin muodossa, jossa on lasivitriinissä tuhansia ihmiskalloja, sekä ympäröivältä alueelta teloituspaikkojen välisiltä poluilta maan alta esiin tulevat teloitettujen vaaterievut, maassa hampaita. Hiljaisuus. Opas kertoo kuinka minkäkin ikäiset ihmiset teloitettiin. Siksi, että he olivat älymystöä, opiskelleita, jopa se että jollakin oli silmälasit päässään oli riittävä merkki sivistyksestä ja syy kiduttaa ja tappaa. Samoja keinoja oli käytetty kidutuksissa myös vuonna 1993 Georgiassa, kuin 1960-1970 -lukujen tienoilla Kambodzassa.

Tällä hetkellä monessa paikassa soditaan tai käynnissä on jonkin asteen konflikti. Miksi me ihmiset emme opi? Kauhistelu ei auta. Se ei auta, että nähdään televisioruutujen kautta jonkun kärsivän ihmisen kasvot, suljetaan tv ja unohdetaan. Siirretään vastuu muualle. Mitään ei tapahdu, jos parempaa ja oikeutta ihmisyyteen, kaikille, ei vaadita.

Ompas naiivia pohdintaa, väsyneenä ja muutenkin oudossa olossa. Pahoittelen, että yksinkertaistan enkä paneudu yksityiskohtiin. Täytyy lukea Kangasalan karttaa ja tehdä maankäyttösuunnitelmia.
Kiitos ja hei, kaunista kevättä, maailmassa on paljon hyvää, siitä pidetään kiinni. Kumisaappaat jalassa ei kastu, vaikka pitkiä katseita saattaakin ne jalassa keskellä kaupunkia tepastellassaan saada. Mutta se on pieni ongelma se.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

päivä oli hyvä!

aamulla istuin 5 tuntia ja 15 minuuttia salissa yrittäen saada kuutta tehtävää tehtyä ja olihan se aika puurtamista... sai kirjat olla kyllä mukana, kun oli preli vaan. huuh, huomenna (siis tänään) pitää alkaa taas ruotsia kerrata vaihteeksi. illalla löysin Promoen ja rakastuin biisiin ''Imperiet''. urakehityksellä pitäs maailma pelastaa, eikä olla aikaa rakkaudelle ja välittämiselle ollenkaan, vaikka ihmiset osuiskin kohdalleen. kaikki kehittyy, mutta tärkein unohtuu. siinä biisissä on paljon asiaa!

kävin kaverin kanssa kirppareilla ja tehtiin molemmat hyviä löytöjä! löysin kirjan ''Suuri harppaus - Miten kehitysmaiden talouskasvu vaikuttaa ympäristöön?'' eurolla :3 löysin myös siskolle Marimekon paidan ja mulle ruskeat pellavahousut eurolla, jee.

käytiin myös ravintola Kahvillassa, entisen Hertan paikalla olevassa paikassa. kivaltahan paikalta se vaikutti! Hertta oli rauhallisempi, mutta meno sopii kyllä tohon mestaan. meen tiistaina sinne seuraavan kerran, CM:n kokous pidetään siellä.

kun pääsin kotiin, aloin kuunnella Ras Konttia ja Promoeta, sekä hillua uudessa keltaisessa mekossani ympäri kämppää. torstaina käytiin äidin kans katsomassa Sukunsa viimeinen -leffa, joka oli dokumenttielokuvaksi hyvä, joskin olisi saanut edetä nopeammin. oli yllätys, että elokuvan esittämä elämänvaihe siperialaisen nenetsitytön elämästä oli vain noin vuoden mittainen, vaikka aikaa olis ollut kyllä esittää paljon muutakin. joitakin itsestäänselvyyksiä esitettiin myös, mutta ainakin tuli ilmi kulttuurin ainutkertaisuus ja se tuli aika iholle esimerkiksi shamaanirumpukohtauksessa, jossa vanha isoäiti hakee hengiltä apua nenetsilasten pakkoneuvostoliittolaistamisen keskellä. loppu oli yllättävä, loppui kuin kesken. keltainen mekko löytyi leffakäynnin jälkeen Tasajaosta ja oivoi kun siitä tykkään. huomenna se päällä Fest Africaan Klubille!
kämppähillumiseen mekko päällä kuului myös viini, akvaario, hyvä musiikki, kevyt olo.

ja Ilosaarirockissa on heinäkuussa QUEEN IFRICA, ZIGGI ja IMOGEN HEAP! huuuh. täytyy täytyy täytyy päästä paikalle. toivottavasti tällä kertaa oon siinä vaiheessa kesää Suomessa, viimeksi olin Ilosaaren aikaan just Tsekkiin menossa. reissu oli kyllä mahtava, oi kesä kesä kesä! rättisitikka pitäs saada kyl taas keväällä liikenteeseen ja kun sen kortin vaan saisin ajettua joskus, niin tiedossa olis ajelua vihreällä rättärillä, katto auki, rento musiikki soimaan, saippuakuplat ilmaan ja rannalle. tämä saa kyllä odottaa ehkä vuoden tai kaksi, mutta olkoon mielessä noin.

...Utan en aning om hur fan vi skulle kunna hinna
Med karriären räddar världen och vi såg tiden rinna
Iväg, men hur kunde kärleken försvinna?...

Vi kunde vinna mot hela världen
Men inte mot oss själva
Stod oberörda mitt i oroshärden
Och kände grundvalen själva


Imperiet//Promoe http://www.youtube.com/watch#!v=xIX5svnOvxg

tiistai 2. maaliskuuta 2010

puhutaan!

olin keskustorilla maan ystävien organisoimassa lumiukkotempauksessa ilmastolain puolesta. hengailin alueella ja aloin väsätä omaa lumiolentoa, kun joku aktivistin (tykkään paljon sanasta) näköinen noin 30-vuotias mies ilmaantui jostain ja alkoi jutella mulle. puhuttiin tempauksesta, sen näkyvyydestä ja mies harmitteli että oli unohtanut kameransa kotiin. hän sanoi kantavansa usein kameraa mukana ja ottavansa kuvia webbisivuilleen. aikoi kuulemma linkittää tapahtuman nyt ainakin, kun ei omia kuvia ole. koitin jutella mahdollisimman luontevasti, mutta olo oli epäluuloinen. ihmettelin, miksi joku tuntematon tulee keskellä yleensä sulkeutunutta kaupunkia juttelemaan, minulle. no, ehkä nyt ymmärän paremmin ihmisiä joita itse on tullut lähestyttyä ja lähestyn. joku tuntematon saattaa olla jossakin ja menen vaan juttelemaan. alan vaan jutella. onhan se ehkä vähän hämmentävää, nyt kun sen itse koki. iloiseksihan tuollaisesta keskustelusta tulee, mutta toivon ettei toinen tajunnut mun kummaa oloa.

meidän pitäisi puhua enemmän. meidän kaikkien ihmisten. kenen kanssa vaan, eikä lokeroitua omiin koppeihin niiden ihmisten kanssa jotka me sinne satutaan kulloinkin hyväksymään.

vuosi sitten olin toisen ystäväni kanssa samasssa tempauksessa. väsättiin lumihemuli ja siitä tuli kyllä hieno :) (tänään tli lumijänis) sitten oltiin tavaratalon liukuportaissa ja puhuttiin vihanneksista. ei muistettu mikä on porkkana ruotsiksi ja kysyttiin sitä meidän takana olevalta mieheltä. sen jälken, joskus kun satutaan törmäämään tän miehen kanssa niin hymyillään. nyt muistan, että porkkana on ruotsiksi en morot ja taipuu 3:n mukaan... muistaakseni.

puhutaan, ihmiset!

maanantai 22. helmikuuta 2010

*

kuljen pakkasessa paikasta toiseen, jo vähän kiireisenä. kuuntelen musiikkia ja unohdan kaiken muun. joka päivä, iltaisin ulkona, tajuan kauniin maailman. jopa asa saa mut kyyneliin jos on sopiva paikka ja aika. en olis uskonut itsestäni tollasta puolta. kummallisia ja muuttuvaisia on asiat.

luin kirjastossa, mutta jäin kuuntelemaan kaikkia pieniä ääniä ympärillä. ääni saattaa metsossa kuulua toiselta puolelta kirjastoa, mutta kuuluu ihan kun vierestä. joku pieni lapsi huusi: ''hei kirjastotäti, taisin löytää kirjailijan kynän!'' tulisko musta kirjastotäti? ei, vaikka kirjoista ja ihmisistä pidänkin. en tykkää kirjastojen tuoksusta, vaikka se ei mikään huono olekaan. niissä aika on pysähtynyt, vaikka väki vaihtuu. mulle pysähtyneisyys ei sovi, paitsi pieninä määrinä kerrallaan ja harvoin. pysähtyneisyys on hoitavaa toisinaan, mutta siitä voi ahdistuakin koska en tiedä mikä se tarve on kiitää ja nähdä. ehkä se tarve tulee siitä, että kaikki voi koska vaan olla lopussa.
joku voi päättää, että tää neiti ei enää täällä tallaa yhdessäkään talvi-illassa isojen lumihiutaleiden keskellä ja mieti kummallisia ajatuksia tai se ei enää heitä keväällä kenkiä pois ja saa rakkoja jalkoihinsa.

viimeisen parin vuoden aikana sen on tajunnut, että kaikki muodostuu tosi pienestä. ne pienet asiat muodostaa kokonaisuuden, joka loppujen lopuksi on aika kaunis, vaikka toisinaan on monia liian suuria ja liian käsittämättömiä asioita.
täytyisi vaan tyytyä siihen, ettei ihminen voi ja osaa tätä kaikkea selittää, eikä sen kuulukaan. meidän ei kuulu edes pystyä kaikkeen. olo on usein, ettei tässä riitä tälle kaikelle olevalle. sitten sitä miettii että mitä? mihin pitäisi riittää? kuka sen määrittelee ja käskee? minä itsehän sen teen.

tekisi mieli sanoa, että rauhaa ja rakkautta, sitähän mä tarkoitan, loppujen lopuksi.

maanantai 15. helmikuuta 2010

tasapaino

tänään ostin verigreipin. meinasin ostaa vaalean, eli keltaisen, mutta en sitten ostanutkaan. punnitessa huomasin kyseisen hedelmän olevan israelista ja olen päättänyt ainakin toistaiseksi olla ostamatta mitään israelista tuotavaa jos se vain suinkin on mahdollista. ehkä tällä mun noin vuosi sitten tekemällä päätöksellä ei oo mitään suurempia vaikutuksia, mutta jos nähdään taas asiat yksilön silmistä niin omaatuntoahan se helpottaa, vaikkei yksi hedelmä nyt palestiinalaisten oloja paranna.
tavaratalon portaissa meinasi kaksi kertaa mennä tasapaino. tasapainohäiriöitä on ollut nyt noin viikon ajan ja toivon vaan ettei tää ole mitään kovin vakavaa. kertaakaan ei oo vintti pimennyt vielä täysin, onneksi. pimeähän tässä koko ajan jossain määrin ollaan, mutta toivoisin että valoa olis huomiselle ruotsin kuunteluun.
viikonloppuna katselin ruotsalaisia elokuvia. paras oli taas moodyssonin tillsammans, joka aina naurattaa. parasta komediaa tiedostavasta seitkytluvusta, kommuunista jossa on kaikki kyseisen vuosikymmenen keskeisimmät ilmiöt. ja ooo mikael nyqvist on kyllä ruotsalaisten näyttelijöiden ehdotonta aatelia, näytelkööt alkoholisoitunutta isää 70-luvulla tillsammansissa, lapsensa menettänyttä maalaismiestä klaus härön elokuvassa äideistä parhain, tai itse lars levi lestadiusta kautokeinon kapinassa.
viikonloppuna sain oranssit sukat myös valmiiksi, on kivat!

tiistai 9. helmikuuta 2010

myöhäisiltaa

Paljon kuitenkin ehti tapahtua. Vietin pitkän ja antoisan teehetken tässä saman keittiönpöydän ääressä tärkeän ihmisen kanssa. Kiiruhdin kauppaan ja haalin koriin sipuleita, sitruunan, basilikaa ja kukkakaalin. Kukkakaalia mun ei pitänyt ostaa, mutta ei ollut tavallista kaalia usein hyvinvarustetussa lähikaupassa (K-kauppa) ja piti tyytyä muuhun kaaliin kun ei ollut aikaa mennä hakemaan sitä muualta. Kiire on pahasta, kaupassakin on kiva käydä ajan kanssa. Säästää rahaa varmemmin, eikä osta mitä sattuu.
Tuli vahingossa ostettua vielä espanjalainen kukkakaali, mikä on aika iso höh. Espanjalaiset kasvihuoneviljelyt on sangen kuuluisia torjunta-aineistaan ja kuljetuskustannukset on kans aika suuret. Hyllynreunassa luki ruotsalainen kaali ja olin ihan että ''Jee, ruotsalaista, vaikka onkin vähän kallista niin silti pitää tukea lähempänä tuotettua, kun ei sitä kotimaista ole.'' Oli pieni pettymys, kun Tampereen teatterissa istuessani ennen Puhdistus -näytelmän alkua järjestelin paleltumaan päässyttä basilikaa paremmin ja huomasin kaalin olevan Espanjasta saakka. Tuossa nyt valmistuu mun myöhäisillan ruoka, sekalainen keitto :)

Teatterin jälkeen mentiin kaverin kanssa Teatterikahvila Kiveen istuksimaan ja siellä olikin tanssit. Oli aika taidokasta väkeä parketilla. Nyt uni painaa silmiä paljon, niin kuin koko päivän on tehnyt, ja menenkin nukkumaan heti kun pääsen. Oli vaan pakko postailla jotain vielä tästä, ettei jää sellainen olo että tämä päivä olisi ollut kauttaaltaan harmaa. Sitä se ei todellakaan ollut, ei.

Kiitos ja hyvää yötä. Huomenna on uusi talvipäivä ja mitä vain voi tapahtua.

sataa, sataa, sataa

Istun keittiönpöydän ääressä. Lunta sataa, sataa, sataa. Junalla ehdin kouluun, kun tajusin vaihtaa asemalla toiseen junaan, joka myöskin oli menossa Tampereen suuntaan. Se tosin oli tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulustaan. En jaksanut välittää nyrpeistä ihmisistä, vaikka kyllä se itseäkin vähän harmitti. Tekniikalle ei kyllä aina vaan voi mitään, jos vaihteet vaikkapa temppuilee. Kannattaisin silti VR:n yksityistämistä ja muuttamista siis muuksi kun Valtion rautateiksi. Jooh... Kun kevät tulee niin rautatietkin pelaa paremmin.

Matkailu oli maantiedon tunnilla tapetilla ja kyllähän me teollisuusmaiden ihmiset ihan liikaa matkustetaan ja kun matkustetaan niin se matkustustapa on ekologisesti kestämätöntä. Toisaalta lentomatkailun ja yksityisautoilun nostaminen suurimmiksi paheiksi alkaa kuulostaa jo kuluneelta, paljonkin, mutta niin se vaan on. Laivamatkustus esimerkiksi tässä meidän Itämerellä on kyllä muuttanut meren yhdeksi rehevöityneeksi paska-altaaksi, jossa kalatkin kuolee ihan itsestään.

Kirjoitan nyt ihan sekavia juttuja, itsestäänselvyyksiä, lieneekö siitä etten vielä ole oikeastaan mitään syönyt, enkä yhtäkään kahvikupillista juonut. Voisin keittää kahvit, keksiä jotain syötävää, piristyä ja avata silmät, sulkea laitteen joka tuuttaa mitäänsanomattomia rytmihäiriöitä ympäröivään ilmaan, etsiä pätkän ajatusta jostakin ja seurata sitä. Lukea vähemmän tai sitten enemmän uutisia siitä miten Afghanistanin ja USA:n välit rakoilee ja yrittää olla ahdistumatta maailmassa tapahtuvista asioista. Semmoinen ahdistus kun on kaikista turhista turhinta. Täydellistä muutosta on turha toitottaa kaikille, mutta jotain on aina tehtävissä. Boring. Älä muuta viserrä.

perjantai 5. helmikuuta 2010

lumisopuli

kahdessa paikassa asumisessa on se vaikeus, että haluaisi kummassakin paikassa lukea samoja kirjoja ja olla samojen lehtien ja kaiken keskellä. tällä hetkellä mun omassa kodissani ja huoneessani lojuu siellä täällä neulekirjoja täynnä inspiroivia ohjeita ja kuvia kaikesta mitä voisi saada aikaan jos olisi aikaa ja kärsivällisyyttä vähän enemmän. villasukkia ja lankakeriä pyörii myös. lainasin kotipaikkakuntani kirjastosta kasan kirjoja ja suunnitelmissa on väkertää jonkinlainen neuletakki/huppari vaikka alkavan ''lukuloman'' aikana. oon kyllä varmaankin osan tuosta ns. lomasta koulussa, jos saan aikaiseksi mennä näyttämötyön lastennäytelmäkurssille tai elokuvatyön kakkoskurssille... aikaa silti olis yo-lukemisen lomassa, ehkä. kädet haluais vaan tehdä ja tehdä. :)

olin tän illan töissä hoitamassa paria kivaa mukulaa, eli pelaamassa jääkiekkoa ja leikkimässä lumisopulia ja metsästäjää, lukemassa ja keksimässä satuja ja sain siinä lomassa tehtyä yhden oranssin villasukankin valmiiksi. siinä on myös 5 pientä keltaista raitaa. duunin jälkeen ihan väsynyt ja tyhjä olo. vois vaan juoda appelsiiniteetä ja alkaa nukkua, jos malttaisi. mulla on kyllä tossa toi toinen sukka ja almodovarin volver, jotka myös kiinnostais. volverin kävin joskus pari-kolme vuotta sitten katsomassa ja muistaakseni tykkäsin siitä. riittävän monimutkaista ja epäselvää, eli sopii mulle!

huomisen tarkoitus on kämpän imurointi ja vähän tekstitaidon kertausta. ehkä joku toinen päivä saan irti enemmän ympäröivästä maailmasta ja kirjoitan siitä enkä omasta navasta. maailma on paljon kiinnostavampi kuin se.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

hidastus

kissa istuu mun tyynyllä. painaa päänsä vasten näyttöä, kehrää ja tassuttelee näppäimistön poikki. menee takaisin tyynylle ja kuuntelee. nyt me kuunnellaan yhdessä the swell seasonia. tällä kissalla on hyvä musiikkimaku. se diggaa rauhallisesta yömusiikista ja siitä kun siskoni soittaa pianoa. meillä on harvoin näitä yhteisiä hetkiä. kun muutin kotoa pois tämä kissaneiti kiintyi nuorempaan siskooni ja nyt niitä kahta ei mikään erota :3
joskus flora suvaitsee myös mun seuraani. silloin se istuu tuntikausia paikoillaan jos luen tai teen jotain rauhallista. saattaa istua sylissä ja tuijottaa vihreillä silmillään. se osaa nauttia jokaikisestä hetkestä. se on kuullut monet mun asiat ja se on tosi viisas. vanhana tulee viisaaksi, niin. ja se on kaikenlisäksi kaunis. oon ehkä vähän kateellinen sille.

the swell seasonin kuunteleminen illalla on hidastavaa. once -leffan yhdistämät laulaja-lauluntekijät glen hansard ja marketa irglova laittaa kyllä kaiken sisältään tähän musiikkiin. voi luoja kuinka haluaisin kulttuuritalolle näitä kuuntelemaan 20.2.
once -leffa on muutenkin jotain tajuntaaräjäyttävän kaunista ja haikeaakin katseltavaa. se on pienillä puitteilla tehty ja osaltaan se tekee leffasta niin suloisen. ekaksi sitä toivoisi loppuratkaisun menevän toisin, mutta tuntuisi väärältä jos kaikki menisi niin helposti. asioiden helppous on tukahduttavaa.

tiistai 2. helmikuuta 2010

mangojäätelö

Tajusin miten hieno onkaan I Waynen biisi Lava Ground. Kuuntelin sitä pakkasessa kävellessäni kaupasta kotiin. Muistin Aleksanterin kirkkopuistossa miten joidenkin ystävien kanssa tehtiin jonain iltana lukion ykkösvuonna lumienkelit puistoon. Ne säilyi hangessa pari päivää.

Kassissani oli mangojäätelö. Olisin halunnut piparminttusuklaajäätelöä, mutta se tais ollakin vaan viimekesän sesonkituote Pirkalta. Höh, koska se on paras jäätelö. Toisaalta hyvä ettei sitä ollut, koska sitten olis tullut liian kesäfiilis ja ikävä kesään, vaikka talvi on hyvä nyt. Varsinkin kun olin tänään tärkeän ihmisen kanssa luistelemassa ja aurinko paistoi, jää oli sopiva luistella. Rauhallista.
Kaupasta tulon jälkeen ajoin hissillä kuudenteen kerrokseen, portaat ylös ja isoille ikkunoille joista näkee kaupungin yli. Pilvettöminä päivinä näkee kauemmas kuin Kalevan kirkolle ja Viinikkaan, nyt ei ihan näkynyt sinne. Taivas oli vähän punainen. Lintuparvia pyrähteli korkeista rakennuksista toisiin. Tuntui kotoisalta olla siellä, olla nyt täällä ja osa jotakin.

Tänään unohdin asioita ja tajusin pari aikatauluvirhettä, eli huomenna onkin koe. Harvinaista mulle unohtaa. Vaikka en ole kuin vähän lukenut, en jaksa miettiä. Olen hyvä näin, näin ja näin. Olen ihan hyvä, vaikka kaupassa liukuportaat oli jumissa ja piti kävellä ylämäkeen. Ylämäet kuuluu joka päivään, joka paikkaan ja joka elämään. Ehkä ilman niitä mikään ei tuntuisi miltään.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Torkkuajastin

Torkkuajastin//Pohjolan Ilmari

Mulla on kolme syytä
herätä, kun kello soi.
Vaan niistä ensimmäisen
oikeastaan juoda voi.
Ja niin mä painan
torkkuajastimen päälle, noin.

Ja taas kun kello soi,
mä mietin sitä toista vaan.
Kirjoitin muistiin sen,
vaan minne lapun laitoinkaan.
Mä katson kelloa ja
päätän vielä nukkua.

Plim plom plim ja ding dong ding.
Nykyään se sanookin
kaikenlaista, zing zong zing.
Mikä ääni kenelläkin.

Kolmannen syyn
mä tiedän tärkeimmäksi.
Siksi meen mä kahvipurkin luo
ja kaadan porot keittimeen.
Vaan sit mä muistan sen,
se liittyikin vain eliseen.

Joo, joo, mä säädän torkkuajastimen eiliseen.
Niin, niin, mä säädän torkkuajastimen eilisen...


Perjantaina olin Klubilla kuuntelemassa sitä Scandinavian Music Groupia vihdoinkin. Yhtään huonommaksi ei jäänyt Pohjolan Ilmarin keikka ennen SMG:tä. Oikeastaan ehkä siitä sai enemmän. Varsinkin kun nyt kuuntelee myöhemmin näitä biisejä ja lukee sanoituksia. Pohjolan Ilmarin sanoitukset on mun mielestä jollain tapaa keskeneräisiä, toisaalta aika naiiveja myös. Keskeneräisiä, niin kun ihmiset. Ehkä ne siksi just mun mielestä on hyviä - aiheet esitetään vakavina, mutta humoristisessa valossa. Esimerkiksi toi Torkkuajastin. Ihmisellä on kolme syytä herätä ja ne syyt onkin sitten mitä on. Kaikilla meillä erilaisilla syymme.

On niitä enemmänkin syitä herätä, mutta syiltä on helppo puristaa silmät kiinni ja jatkaa omaa unta nukkuessa ja valveilla. Ne syyt on jossain olemassa, vaikka ei ehkä just samana aamuna tai päivänä, viikkona, vuotena, vuosikymmenenä vastaan tulisikaan tai pystyisi niitä näkemään. Me ollaan sellaisia epäilijöitä me ihmiset, tai mä olen ainakin!
Me ihmiset halutaan kaikki tässä ja nyt. Se on inhimillistä, koska meidän aika voi koska vaan olla lopussa.
Ehkä jonain aamuna se herätyskello ei soi, eikä kukaan paina torkkunappulaa.

Mun piti kirjoittaa myös eilisestä odottelusta rautatieasemalla, mutta se jää nyt toiseen kertaan, ehkä. Nyt alkaa väsyttää sen verran, että päiväunet vois olla hyvä ratkaisu.
Tänään en tarvinnut edes torkkuajastinta, koska nyt on joku flunssanpoikainen tai sellainen päässyt iskemään. Tai sitten se johtuu kotona olevasta homevaurioista, höh. Ehkä appelsiinitee ja aika pelastaa.

Ai niin, helmikuuta! <:

torstai 28. tammikuuta 2010

Moskova!

Olen saanut postikortin Moskovasta
korkeat punaiset muurit, lilliputti-ihmisten jono
kiemurtelee kohti mausoleumia
--
Vieläkö joku muistaa ylpeää kaupunkia
joka syli avoinna seisoi kaikkien kansojen tulla
tilaa kaviaaria ja valita palvelusta
kun lähdet ravintolasta muista kuitenkin pelätä
valehtele nimesi matkalla Moskovaan


~Ultra Bra/A.Sinnemäki

Junat tulee ja menee. Rautatieasemat. Pakkanen, tuuli, pöly. Kaikkialla sama. Kiire, virta ja rytmi.

Moskovaan?

lauantai 23. tammikuuta 2010

pilvet liikkuu, minä en

en valitettavasti usko, että jaksan kirjoittaa näin ahkerasti jatkossa, mutta nyt on menossa uuden inspiraation ja miniläppärin aiheuttama euforiakausi, josta saan olla iloinen. iloisuus - sitä oli lauantaina ja sitä ei ollut. tunnetilat liikkuivat ääripäissään.

nyt olen orivedellä, vanhempien ja sisarusteni luona, kotona. niin, kotona. jo pelkän koti -sanan kirjoittaminen ja kodin merkityksen ajatteleminen aiheuttaa haikeutta.
helsingin reissu olikin odotettua moniulotteisempi. strategiapäivä meni rennosti ja iloisesti pasilan maisemissa, mutta sen jälkeen vietetty ilta oli jotakin muuta.

ratikkamatka matkamessuilta tulevien ihmisten kanssa tupaten täydessä kulkuvälineessä sai haaveilemaan olosta jossakin muualla, jossakin kaukana ja poissa. ratikasta poisjäädessä yliopiston kohdalla kylmä tuli takin alle ja teki jotakin yllättävää. monesta tuli yhdentekevää. pelotti. sitten alkoi ajatukset liitää.
tein huonoja ratkaisuja.

tänään tunsin itseni kovin pieneksi, mitättömäksi ihmisparaksi keskellä käsittämätöntä maailmaa. keskellä kertakäyttökulttuurista hyvinvointiyhteiskuntaa, jota myös omalla olemisellani olen mukana rakentamassa.
tynellämerellä kasvaa maailman kahdeksas manner, jätteestä ja roskasta koostuva jätelautta. merivirtojen kuljettamat tavalla tai toisella hylätyt tavarat killuvat siellä. voisin kirjoittaa myös roskaamisesta, mutta alkaa olla myöhä ja aika pyyhkiä tämän päivän mietinnät pois mielenpäältä.

kuuntelen yonan uutta musiikkia, erityisesti biisiä ''pilvet liikkuu, minä en''. huomaan, että kirjoittamisen aloittaminen uudelleen on tullut herkempää puolta esiin. kirjoittaessa tulee kuunneltua herkkismusiikkia, vaikka useimmiten jätän tällaiset biisit kuuntelematta välttääkseni jumittumista muistoihin. yleensä mulla soi reggae ja rento meininki leviää ympäri kämppää. hymyilen.

''pilvet liikkuu, minä en'' kuvaa mun mielestä hyvin sitä miten me ihmiset ollaan pieniä verrattuna esimerkiksi pilviin ja kaikkeen mitä vain tapahtuu meidän ympärillä. me ollaan rajallisia olentoja, joiden aika voi olla lopussa koska tahansa. ehkä elämänvarrella selviää asioita ja oppii myös. ehkä ei koskaan voi olla täydellinen.

katu täyttyy kuluvista koroista
postiluukku maksamattomista laskuista
ikkunastain nousee portaat kohti taivasta
aurinko haluu niitä pitkin nousta
kaupunki herää iän ajan kaiken kiireeseen
en enää haluu tietää mihin seuraavaksi meen
unohdan ajan, rakennan mieleeni majan
siihen piiloudun nyt levolle

perjantai 22. tammikuuta 2010

junaterveiset

tänään oli aikainen herätys. nyt istun junassa, nenä kohti helsinkiä. sanassa vaunuosastossa istuu tyttö, joka kysyi äidiltään: ''nukkuuko sudet talviunta. nukkuuko jänikset, äiti?''
''ei.'' ''muumit nukkuu talviunta'', oli tytön päätelmä.

käytän nyt tätä uutta miniläppäriä. vähän opettelua on vielä. aamuiset talvimaisemat näyttää näteiltä. väsyttää. eilinen ilta meni yo-talolla lemmenpyssyjen keikalla keikkuessa. paras synttärikeikka kyllä oli! ompas vanha olo.

kirjoitan toiste vähän enemmän. nyt jatkan tuon yhden keskeneräisen sukan väkertämistä tai nukun.

hyviä viikonloppuja !

torstai 21. tammikuuta 2010

näen selvästi värit, heinäsirkan ja oranssin maan

valitsen nykyään appelsiinitkin tunteella. hetki sitten seisoin Lidlin hedelmä- ja vihannes osastolla ja ajattelin: ''järki käteen, nainen. et osta appelsiinia sen takia, että ihastuit sen väriin. voi herranjestas, ei voi olla totta.'' niin ajattelin, mutta kädessäni ei ollut järki vaan appelsiini. mielessä alkoi soida Pariisin kevään biisi, jossa lauletaan siitä miten kassa pitäisi valita kauneimman kassaneidin perusteella. olin ihan varma, ettei totuttuun tapaan Lidlissä hymyillä. tällä kertaa hymyiltiin. polvenkorkuinen arabipoika haahuili myymälän puolella alennuscheddarjuusto kädessään ja vanhemmat kutsuivat häntä kassalinjan toiselta puolen. suloinen lapsi sai vanhemmat, kassaneidin ja minut hymyilemään. ei jonossa takanani olevaa nuorta miestä. sääli, jos elämä on kovin vakavaa.

kävin myös sokoksella hypistelemässä lankoja, joihin mulla ei oikeasti olisi nyt varaa. silti ostin kerän alennuslankaa, oranssia ja aloeveraa ja jojobaa sisältävää. olen yrittänyt pitäytyä perinteisissä villalangoissa ilman mitään kummempia hifistelyjä, mutta olen taipumassa enemmän pätkävärjättyihin sekoitelankoihin. oi, oli uusia lankoja hyllyssä (pätkävärjättyjä!), mutta en kyllä melkein viittä euroa kerästä maksais.
(oi voi, tuo appelsiini on kaunis ja tuoksuu hyvältä!)
samaisessa kaupassa näin erään henkilön samasta koulusta, nappasin katseen ja ehkä pienen hymynpoikasen.

yritin saada hommattua lippuja Scandinavian Music Groupin keikalle 29.1. Klubille, mutta niitä ei myyty just siellä mistä yritin ostaa. odotan sitä keikkaa, varmaan siellä itken ja itken, SMG on antanut mulle paljon ja muistoja on paljon liittyen suurimpaan osaan biiseistä. ei saa nyt miettiä liikaa ettei tunteellinen puoli pääse taas esiin. <;

erään ystävän näytelmä oli mukava nähdä. ison salin lavalla olivat sekä yleisö että näyttelijät. tiivis tunnelma, jännittävä juoni.

maantiedon tunnilla oli aiheena kuivuus. olin tänään hiljainen koulussa, koska väsytti kovin ja oli kumma olo. en sanonut ääneen, vaikka ajattelin paljon erästä pientä kylää Kambodzan maaseudulla. kylää, jonka ongelmat kumpusivat just kuivuudesta. vedestä käytiin väkivaltaisia kiistoja naapurikylien kanssa, koska alueet oli jaettu sisällissodan jälkeen huonosti ja vesivarat puuttuivat osalta kylistä kokonaan. vesi jouduttiin ostamaan ja kantamaan usempi kilometri toisesta kylästä, kun sadevesivarastot loppuivat. kylässä oli kuoppa sadeveden keruuta varten, mutta maaliskuussa (kuiva ja kuuma kausi) oli kaikki vesi haihtunut ja käytetty loppuun. ihmiset olivat hankkineet meitä vieraita varten pesuvettä isot soikolliset. illalla päätin, että voin ihan hyvin odottaa vielä pari-kolme päivää ja pestä vasta sitten hiukseni paremmalla omallatunnolla hotellissa kuin pestä itseni toisten juomavedellä.


vesikuoppa, joka on hankittu mm. Luterilaisen maailmanliiton avustuksella. sinipaitainen mies kuoppaa esittelemässä on rohkea ja uskomaton tulkkimme Sambaddh, joka paikkasi auton renkaan ja osasi ratkaista pulman kuin pulman.

kylässä oli puute myös vihreistä puista, koska jonkun aikaa sitten oli kylään tullut jonkun suuren metsäyhtiön edustaja ja tarjoutunut ostamaan puita kylän alueelta. puut kaadettiin ja myytiin, että jostakin saisi rahaa elintärkeän veden ostoon. kylässä on maanomistuskiistoja, nälkää ja puutetta kaikesta vedestä.
kylässä ei ole koulua, pari kyläkauppaa, joista tosin löytyy vaikka mitä. kankaita, tupakkaa, nuudeleita, säilykkeitä, tarve-esineitä.
mieleeni tuli myös eräs mies, jonka perhe oli joutunut lähtemään muualle etsimään työtä. vaimo ja kaksi lasta. mies itse oli fyysisesti vammainen ja täysin toisten avun varassa. ainoa mitä hän saattoi tehdä oli hoitaa paria asumuksensa lähellä olevaa puuta, siirtää maata korissa ja haravoida. hän haaveili mopokorjaamon perustamisesta, koska korjaamisen hän osaisi jos olisi tarvittavia työkaluja. nyt kun tuota kylää ja miestä ajattelen, en tiedä onko hänkään enää elossa.

kun olimme tuossa Sotha Porin kylässä siellä puhkesi hiekkamyrsky. alkoi tuulla, kaikki irtomaa lensi hiekkana ja kyläläiset suojautuivat. olimme seuraamassa kyläkokousta. alkoi sataa. satoi suuria pisaroita makeaa vettä. kyläläiset olivat ihmeissään. ei nyt pitänyt sadekauden vielä alkaa. vesi tulisi silti tarpeeseen. sade loppui kuitenkin alle puolessa tunnissa. jos olisi alkanut sataa rankasti, olisimme joutuneet pakkaaman pakettiautot ja lähtemään pois kylästä, koska kuoppaiset tiet tulevat mutaisiksi sateen seurauksesta ja muta saattaa liikuttaa maassa olevia miinoja teille, joiden pitäisi olla raivattuja. kylässä ei ollut lainkaan kenttää puhelimille. kuvausvehkeet tottakai pelasivat, pelkäsimme kuumuuden vaikuttavan nauhojen laatuun.

seuraavana päivänä suuntasimme pääkaupunki Phom Penhiin ja pian takaisin Suomeen. siitä lähtien olen ajatellut tarkemmin vedenkulutustani, laskenut naiivisti aluksi jopa metrejä vesihanalle. nyt istuessani koneen ääressä vessan hanalle matkaa on noin kuusi metriä ja keittiöön saman verran. pulloveden juonti meillä Suomessa on myös täysin turhaa, koska hanavesi täällä on todella puhdasta juontiin. esimerkiksi veden pullottaminen pahimassa tapauksessa jossakin muussa maassa, pullon valmistus ja kuljetuskustannukset tekevät pullovedestä lisäksi aika epäekologista.

joskus mieleen palaa hetkiä jostain parin vuoden takaa ja tulee tuoksut ja kaikki tilanteeseen liittyvät jutut mieleen.
kun tulin kotiin lankakerän ja appelsiinin kanssa, avasin ovea ja ''naps!'' pari vuotta sitten saamani enkeliavaimenperä menetti toisen siipensä. tuli helpottunut olo. ehkä oli aika päästää irti. enkeli pääsee kyllä johonkin muistojen laatikkoon, mutta jonnekin laatikon perälle.

nyt voisin syödä tämän appelsiinin.

ai niin, otsikko on SMG:n biisistä ''Katu päättyy aurinkoon''.
ja Sotha Porista löytyi myös iloa ja onnellisuutta, se näkyi esimerkiksi lasten leikeissä.
on muuten hankalaa valita kirjoittaessa aikamuoto! kylä on luultavasti vielä olemassa, elleivät ihmiset ole tehneet ratkaisua siirtyä muualle veden perässä, tapaamani ihmiset toivottavasti voivat hyvin ja uskovat yhä parempaan huomiseen. toivoa paremmasta ei saa viedä, se on pahinta.

lopetan epäselvän tajunnanvirtani nyt. hyvää yötä ja huomenta.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Onko Haiti olemassa?

Päivän alkuun tarvitaan kahvia ja voimaa. Appelsiinin voisin syödä, jos siitä olisi apua. Miekkapyrstöt ovat vielä aamukunnossa akvaariossa, ehkä nekin piristyvät pian.

Luin Leonardo Padura Fuentesin kolumnin ''Onko Haiti olemassa?'' ja suosittelen kyllä lukemaan.
Onko Haiti olemassa? http://www.maailma.net/uutiset/-/artikkelit/kolumni_onko_haiti_olemassa

Kolumni herättää ajatuksia taas siitä kuinka paljon oikeastaan on näitä alueita, joiden olemassaoloon heräämme tai tiedostamme olemassaolon vasta kun jokin katastrofi tapahtuu.
Tällä hetkellä monet järjestöt kampanjoivat näyttävästi katastrofiavustaan ja -keräyksistään, mikä saakin ihmiset lahjoittamaan, koska uutiskuvat ovat päivittäisiä medioissa. Kukaan ei voi sulkea silmiään Haitilta, kun Haiti huutaa apua jota se on jo kauan tarvinnut. Niin asian sanoo kolumnisti Fuentes.

Useiden järjestöjen samanaikainen apu kohteeseen kertoo reagoinnista kriisitilanteeseen, mutta saa miettimään kuinka toimivaa on useiden pienten järjestöjen toiminta tilanteessa ja sen jälkeen kriisin jälkihoidossa. Järjestö voi toimia niin kauan kun sillä on varoja, mutta niiden huvetessa järjestö katoaa Haitista. Väitän, että pysyvyys ja pitkäjännitteisyys toisi autettaville turvallisuudentunnetta.
Lisäksi järjestöt kommentoivat kriisitilanteessa toisten maiden ja toimijoiden ratkaisuja. Kommentit voisi säästää myöhempään ja keskittyä ihmisiin ja inhimilliseen kärsimykseen.
Ei voi muuta kuin toivoa voimia ihmisille, haitilaisille ja avustustyöntekijöille, ihmisiä me kaikki ollaan.

Avustustyö etenee Haitissa vaiheittain
http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=184371&nodeid=15782&contentlan=1&culture=fi-FI


Nyt kouluun.

maanantai 18. tammikuuta 2010

liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat

mau! päätinpä, että alan kirjoittaa tästä blogista nyt epävirallisen ja epäsäännöllisen (ehkä) neuleblogin, jossa kirjoittelen myös kaikkea päivien varrella nähtyä ja mietittyä. en oikein jaksa pitäytyä yksissä teemoissa ja sitä rataa. luvassa siis saattaa olla monenkirjavaa menoa!

tänään on ollut melko hyvä päivä. paljon ehti tapahtua ja pian uni kutsuukin jo.
olin pari tuntia koulussa. maantiedon tunnilla, hasardikurssilla, katsottiin dokkaria myrskyistä ja tornadoista. se olikin yllättävän mielenkiintoista, vaikka välillä ehdoin tahdoin tornadoja metsästävät kuvaajat ja harrastajat olivatkin koomisia. sen jälkeen soi päässä the crashin biisi flash, salama. ongelmia appelsiinin kanssa, jota en saanut kuorittua. se oli hyvää, kirpeää, kesäistä.
jee, sitten sain kuulla että puheviestinnän päättökoe olikin mennyt paljon paremmin kuin olin odottanut. ei voinut kun hymyillä. äidinkielen tunnilla luettiin hervottomia tulkintoja pienestä ankanpojasta, siitä runosta. yhden tulkinnan mukaan ''Paikalle saapuu omatunnoton psykopaatti sammakko, joka varastaa ankanpoikaselta ruoat suusta ja toteaa perään olevansa iloinen.'' hihittelin itsekseni.

sittenpä join kahvit ja kävelin junalle, koska edessä oli reissu helsinkiin. rautatieaseman valoissa oli joku perulaispipoinen nuoriherra rinkkoineen ja eväänä sillä oli kaksi pulloa punaviiniä. suloista, ajattelin minä ja varastin hymyn siltä.
junassa mies puhuu espanjaa, sitten venäjää, jos suljen silmät olis kun olisin enemmän euroopassa kun nyt. nainen harjoittelee vuorosanoja näytelmäharjoituksiin.
helsingissä olin kuin tamperelainen helsingissä. isossa kaupungissa, ooh. silti tämä paikka on niin pieni tässä kaikkeudessa.

ratikkamatka ja retki eräässä kirkkopuistossa. pitkä kokous, uusia vastuutehtäviä maailman pelastamisessa ja hyvä mieli. toinen ratikkamatka. rautatieasema. intiasta tullut poika. nainen puhuu kehitysvammaisesta pojastaan, energisestä ystävästään, thaimaasta, eksotiikasta, karvapipostaan, jää pois ennen tamperetta. hetken hiljaisuus, mies puhuu epäystävälliseen sävyyn naisystävälleen puhelimessa. bisnesmiehet puhuu energiapolitiikkaa, sitten yhdet ravintolavaunussa. nukuttaa.
lunta sataa. oma kaupunki, turvallinen olo. kotimatka. lasi punaviiniä ja pariisin kevät, vaikka ranska tuottaa ikäviä ajatuksia, väsymys ja uni.

se riittää mulle tänään.