maanantai 1. helmikuuta 2010

Torkkuajastin

Torkkuajastin//Pohjolan Ilmari

Mulla on kolme syytä
herätä, kun kello soi.
Vaan niistä ensimmäisen
oikeastaan juoda voi.
Ja niin mä painan
torkkuajastimen päälle, noin.

Ja taas kun kello soi,
mä mietin sitä toista vaan.
Kirjoitin muistiin sen,
vaan minne lapun laitoinkaan.
Mä katson kelloa ja
päätän vielä nukkua.

Plim plom plim ja ding dong ding.
Nykyään se sanookin
kaikenlaista, zing zong zing.
Mikä ääni kenelläkin.

Kolmannen syyn
mä tiedän tärkeimmäksi.
Siksi meen mä kahvipurkin luo
ja kaadan porot keittimeen.
Vaan sit mä muistan sen,
se liittyikin vain eliseen.

Joo, joo, mä säädän torkkuajastimen eiliseen.
Niin, niin, mä säädän torkkuajastimen eilisen...


Perjantaina olin Klubilla kuuntelemassa sitä Scandinavian Music Groupia vihdoinkin. Yhtään huonommaksi ei jäänyt Pohjolan Ilmarin keikka ennen SMG:tä. Oikeastaan ehkä siitä sai enemmän. Varsinkin kun nyt kuuntelee myöhemmin näitä biisejä ja lukee sanoituksia. Pohjolan Ilmarin sanoitukset on mun mielestä jollain tapaa keskeneräisiä, toisaalta aika naiiveja myös. Keskeneräisiä, niin kun ihmiset. Ehkä ne siksi just mun mielestä on hyviä - aiheet esitetään vakavina, mutta humoristisessa valossa. Esimerkiksi toi Torkkuajastin. Ihmisellä on kolme syytä herätä ja ne syyt onkin sitten mitä on. Kaikilla meillä erilaisilla syymme.

On niitä enemmänkin syitä herätä, mutta syiltä on helppo puristaa silmät kiinni ja jatkaa omaa unta nukkuessa ja valveilla. Ne syyt on jossain olemassa, vaikka ei ehkä just samana aamuna tai päivänä, viikkona, vuotena, vuosikymmenenä vastaan tulisikaan tai pystyisi niitä näkemään. Me ollaan sellaisia epäilijöitä me ihmiset, tai mä olen ainakin!
Me ihmiset halutaan kaikki tässä ja nyt. Se on inhimillistä, koska meidän aika voi koska vaan olla lopussa.
Ehkä jonain aamuna se herätyskello ei soi, eikä kukaan paina torkkunappulaa.

Mun piti kirjoittaa myös eilisestä odottelusta rautatieasemalla, mutta se jää nyt toiseen kertaan, ehkä. Nyt alkaa väsyttää sen verran, että päiväunet vois olla hyvä ratkaisu.
Tänään en tarvinnut edes torkkuajastinta, koska nyt on joku flunssanpoikainen tai sellainen päässyt iskemään. Tai sitten se johtuu kotona olevasta homevaurioista, höh. Ehkä appelsiinitee ja aika pelastaa.

Ai niin, helmikuuta! <:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti