tiistai 9. helmikuuta 2010

sataa, sataa, sataa

Istun keittiönpöydän ääressä. Lunta sataa, sataa, sataa. Junalla ehdin kouluun, kun tajusin vaihtaa asemalla toiseen junaan, joka myöskin oli menossa Tampereen suuntaan. Se tosin oli tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulustaan. En jaksanut välittää nyrpeistä ihmisistä, vaikka kyllä se itseäkin vähän harmitti. Tekniikalle ei kyllä aina vaan voi mitään, jos vaihteet vaikkapa temppuilee. Kannattaisin silti VR:n yksityistämistä ja muuttamista siis muuksi kun Valtion rautateiksi. Jooh... Kun kevät tulee niin rautatietkin pelaa paremmin.

Matkailu oli maantiedon tunnilla tapetilla ja kyllähän me teollisuusmaiden ihmiset ihan liikaa matkustetaan ja kun matkustetaan niin se matkustustapa on ekologisesti kestämätöntä. Toisaalta lentomatkailun ja yksityisautoilun nostaminen suurimmiksi paheiksi alkaa kuulostaa jo kuluneelta, paljonkin, mutta niin se vaan on. Laivamatkustus esimerkiksi tässä meidän Itämerellä on kyllä muuttanut meren yhdeksi rehevöityneeksi paska-altaaksi, jossa kalatkin kuolee ihan itsestään.

Kirjoitan nyt ihan sekavia juttuja, itsestäänselvyyksiä, lieneekö siitä etten vielä ole oikeastaan mitään syönyt, enkä yhtäkään kahvikupillista juonut. Voisin keittää kahvit, keksiä jotain syötävää, piristyä ja avata silmät, sulkea laitteen joka tuuttaa mitäänsanomattomia rytmihäiriöitä ympäröivään ilmaan, etsiä pätkän ajatusta jostakin ja seurata sitä. Lukea vähemmän tai sitten enemmän uutisia siitä miten Afghanistanin ja USA:n välit rakoilee ja yrittää olla ahdistumatta maailmassa tapahtuvista asioista. Semmoinen ahdistus kun on kaikista turhista turhinta. Täydellistä muutosta on turha toitottaa kaikille, mutta jotain on aina tehtävissä. Boring. Älä muuta viserrä.

1 kommentti:

  1. Jooh, ihmiset on sokeita ja tyhmiä. Tai ainakin pelokkaita, vastuunottaminen ahdistaa.

    VastaaPoista