näen selvästi värit, heinäsirkan ja oranssin maan

valitsen nykyään appelsiinitkin tunteella. hetki sitten seisoin Lidlin hedelmä- ja vihannes osastolla ja ajattelin: ''järki käteen, nainen. et osta appelsiinia sen takia, että ihastuit sen väriin. voi herranjestas, ei voi olla totta.'' niin ajattelin, mutta kädessäni ei ollut järki vaan appelsiini. mielessä alkoi soida Pariisin kevään biisi, jossa lauletaan siitä miten kassa pitäisi valita kauneimman kassaneidin perusteella. olin ihan varma, ettei totuttuun tapaan Lidlissä hymyillä. tällä kertaa hymyiltiin. polvenkorkuinen arabipoika haahuili myymälän puolella alennuscheddarjuusto kädessään ja vanhemmat kutsuivat häntä kassalinjan toiselta puolen. suloinen lapsi sai vanhemmat, kassaneidin ja minut hymyilemään. ei jonossa takanani olevaa nuorta miestä. sääli, jos elämä on kovin vakavaa.

kävin myös sokoksella hypistelemässä lankoja, joihin mulla ei oikeasti olisi nyt varaa. silti ostin kerän alennuslankaa, oranssia ja aloeveraa ja jojobaa sisältävää. olen yrittänyt pitäytyä perinteisissä villalangoissa ilman mitään kummempia hifistelyjä, mutta olen taipumassa enemmän pätkävärjättyihin sekoitelankoihin. oi, oli uusia lankoja hyllyssä (pätkävärjättyjä!), mutta en kyllä melkein viittä euroa kerästä maksais.
(oi voi, tuo appelsiini on kaunis ja tuoksuu hyvältä!)
samaisessa kaupassa näin erään henkilön samasta koulusta, nappasin katseen ja ehkä pienen hymynpoikasen.

yritin saada hommattua lippuja Scandinavian Music Groupin keikalle 29.1. Klubille, mutta niitä ei myyty just siellä mistä yritin ostaa. odotan sitä keikkaa, varmaan siellä itken ja itken, SMG on antanut mulle paljon ja muistoja on paljon liittyen suurimpaan osaan biiseistä. ei saa nyt miettiä liikaa ettei tunteellinen puoli pääse taas esiin. <;

erään ystävän näytelmä oli mukava nähdä. ison salin lavalla olivat sekä yleisö että näyttelijät. tiivis tunnelma, jännittävä juoni.

maantiedon tunnilla oli aiheena kuivuus. olin tänään hiljainen koulussa, koska väsytti kovin ja oli kumma olo. en sanonut ääneen, vaikka ajattelin paljon erästä pientä kylää Kambodzan maaseudulla. kylää, jonka ongelmat kumpusivat just kuivuudesta. vedestä käytiin väkivaltaisia kiistoja naapurikylien kanssa, koska alueet oli jaettu sisällissodan jälkeen huonosti ja vesivarat puuttuivat osalta kylistä kokonaan. vesi jouduttiin ostamaan ja kantamaan usempi kilometri toisesta kylästä, kun sadevesivarastot loppuivat. kylässä oli kuoppa sadeveden keruuta varten, mutta maaliskuussa (kuiva ja kuuma kausi) oli kaikki vesi haihtunut ja käytetty loppuun. ihmiset olivat hankkineet meitä vieraita varten pesuvettä isot soikolliset. illalla päätin, että voin ihan hyvin odottaa vielä pari-kolme päivää ja pestä vasta sitten hiukseni paremmalla omallatunnolla hotellissa kuin pestä itseni toisten juomavedellä.


vesikuoppa, joka on hankittu mm. Luterilaisen maailmanliiton avustuksella. sinipaitainen mies kuoppaa esittelemässä on rohkea ja uskomaton tulkkimme Sambaddh, joka paikkasi auton renkaan ja osasi ratkaista pulman kuin pulman.

kylässä oli puute myös vihreistä puista, koska jonkun aikaa sitten oli kylään tullut jonkun suuren metsäyhtiön edustaja ja tarjoutunut ostamaan puita kylän alueelta. puut kaadettiin ja myytiin, että jostakin saisi rahaa elintärkeän veden ostoon. kylässä on maanomistuskiistoja, nälkää ja puutetta kaikesta vedestä.
kylässä ei ole koulua, pari kyläkauppaa, joista tosin löytyy vaikka mitä. kankaita, tupakkaa, nuudeleita, säilykkeitä, tarve-esineitä.
mieleeni tuli myös eräs mies, jonka perhe oli joutunut lähtemään muualle etsimään työtä. vaimo ja kaksi lasta. mies itse oli fyysisesti vammainen ja täysin toisten avun varassa. ainoa mitä hän saattoi tehdä oli hoitaa paria asumuksensa lähellä olevaa puuta, siirtää maata korissa ja haravoida. hän haaveili mopokorjaamon perustamisesta, koska korjaamisen hän osaisi jos olisi tarvittavia työkaluja. nyt kun tuota kylää ja miestä ajattelen, en tiedä onko hänkään enää elossa.

kun olimme tuossa Sotha Porin kylässä siellä puhkesi hiekkamyrsky. alkoi tuulla, kaikki irtomaa lensi hiekkana ja kyläläiset suojautuivat. olimme seuraamassa kyläkokousta. alkoi sataa. satoi suuria pisaroita makeaa vettä. kyläläiset olivat ihmeissään. ei nyt pitänyt sadekauden vielä alkaa. vesi tulisi silti tarpeeseen. sade loppui kuitenkin alle puolessa tunnissa. jos olisi alkanut sataa rankasti, olisimme joutuneet pakkaaman pakettiautot ja lähtemään pois kylästä, koska kuoppaiset tiet tulevat mutaisiksi sateen seurauksesta ja muta saattaa liikuttaa maassa olevia miinoja teille, joiden pitäisi olla raivattuja. kylässä ei ollut lainkaan kenttää puhelimille. kuvausvehkeet tottakai pelasivat, pelkäsimme kuumuuden vaikuttavan nauhojen laatuun.

seuraavana päivänä suuntasimme pääkaupunki Phom Penhiin ja pian takaisin Suomeen. siitä lähtien olen ajatellut tarkemmin vedenkulutustani, laskenut naiivisti aluksi jopa metrejä vesihanalle. nyt istuessani koneen ääressä vessan hanalle matkaa on noin kuusi metriä ja keittiöön saman verran. pulloveden juonti meillä Suomessa on myös täysin turhaa, koska hanavesi täällä on todella puhdasta juontiin. esimerkiksi veden pullottaminen pahimassa tapauksessa jossakin muussa maassa, pullon valmistus ja kuljetuskustannukset tekevät pullovedestä lisäksi aika epäekologista.

joskus mieleen palaa hetkiä jostain parin vuoden takaa ja tulee tuoksut ja kaikki tilanteeseen liittyvät jutut mieleen.
kun tulin kotiin lankakerän ja appelsiinin kanssa, avasin ovea ja ''naps!'' pari vuotta sitten saamani enkeliavaimenperä menetti toisen siipensä. tuli helpottunut olo. ehkä oli aika päästää irti. enkeli pääsee kyllä johonkin muistojen laatikkoon, mutta jonnekin laatikon perälle.

nyt voisin syödä tämän appelsiinin.

ai niin, otsikko on SMG:n biisistä ''Katu päättyy aurinkoon''.
ja Sotha Porista löytyi myös iloa ja onnellisuutta, se näkyi esimerkiksi lasten leikeissä.
on muuten hankalaa valita kirjoittaessa aikamuoto! kylä on luultavasti vielä olemassa, elleivät ihmiset ole tehneet ratkaisua siirtyä muualle veden perässä, tapaamani ihmiset toivottavasti voivat hyvin ja uskovat yhä parempaan huomiseen. toivoa paremmasta ei saa viedä, se on pahinta.

lopetan epäselvän tajunnanvirtani nyt. hyvää yötä ja huomenta.