maanantai 14. helmikuuta 2011

Jag gick i ett kvarter idag/ som en gång var min hela värld

... allting var ju enklare då,
men ingenting kan bli var det var, neheeeej


tänä aurinkoisena ja onnellisena päivänä vaan täytyy istua alas kaikessa kiireessä ja kirjoittaa, sekä syödä pala siskon synttärikakkua. siis aurinkoa, ystävät!



viikonloppuna olin tampereella. lauantai oli upea päivä. tampere on kaupunki jolla on väliä. lukemattomaan kadunpätkään ja puistonkulmaan liittyy joku tarina. ja te monet olette niissä.
asematunnelissa soittaa viikonloppuiltaisin sama englantilaistaustainen mustatukkamies, joka saa myöskin taskunpohjalantin, niin kuin aina kun sen näen. ja se tietää mut naamalta.
pelaan shakkia ja pidän pelokasta kania sylissä kunnes se rauhoittuu ja nuolee mun kättä, sitten pureskelee hihaan reiän.
paluumatkalla jään kaukojunasta Keravalla, sitten tyhjällä N-junalla loppumatkan. kuuntelen Promoeta, se kausi on taas alkanut. melkein vuoden jälkeen. kun Imperiet ja Mammas Gatan tulee, lähes kyyneleet.

tänään taas aurinko kimmeltää näillä hangilla. tuntuu, että K-junassa kahden nuoren espanjalaismiehen silmät pilkehtii sitä samaa aurinkoa.

mulla on melko turvallinen olo, vaikka toisinaan ikävä. sen ikävöinnin voi ehkä lukea näiden rivien välistä, mutta mun on hyvä olla. hyvä olla, koska teitä ihmisiä on monia. teitä on, joille saa sanoa että kaipaa ihan hassuja asioita, niin kun vaikka näsinpuistoa, metson postilaatikkoa josta saa muumileiman siitä lähetettyihin posteihin, klubin baarimikkoa joka muista poiketen antaa ilmaiset vedet kun on tanssinut itsensä ihan loppuun reggaetansseissa, laukontorin tuulta, kehräsaaren keski-eurooppaa ja vaikka mitä muuta. ettekä te siitä säikähdä ja mene pois.


Man ser tiden är förbi, snart är det för sent,
livet går fort och det är svårt att hänga med,
men vi kanske kommer se en juldag i lund
kanske ölen kommer ta oss på det djupa en stund
kanske fortfarande kommer försvinna i din blick
drömma om den framtid som vi aldrig fick
och vi kanske skriker bakom musiken
och trotts alla rast platserna i livet kommer vi fram till att vi trivs


ehkä välillä haluaisin puhua pulputtaa niin kun aina ja joku saisi sanoa, että ole nyt ihmeessä välillä hiljaa. vedä henkeä.

(så förlåt om jag bara säger tjena när vi syns)

4 kommenttia:

  1. Junat ja Promoe, mitä muuta nainen tarvitsee?

    VastaaPoista
  2. En tunne sua, mutta sanonpa silti, että vaikutat äärimmäisen ihanalta ja virkistävältä otukselta.

    Sait hyvälle mielelle, kiitos.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat Tampereesta hyvin, juuri niin kuin Tampereesta pitääkin kirjoittaa.

    VastaaPoista
  4. hei kiitos hyvänmielen kommenteista, jotka saa hymyilemään!

    tänään oli upee aurinko.

    VastaaPoista