ja T-junassa kello 01.31 oli Black Superman Natural Marcus -paitainen.
sunnuntai 28. elokuuta 2011
maanantai 15. elokuuta 2011
tampere
knitsea.blogspot.com
kaupungista lähtiessäni perjantaiaamuna hämeensillalla mies oli kerännyt purkkapussiin kolikoita ja tyhjensi pussin romanikerjäläisen punaiseen juhlamokkamukiin. liikennevaloissa hymyilytti.
maanantai 8. elokuuta 2011
lauantai 6. elokuuta 2011
tiistai 2. elokuuta 2011
opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
puen Orleansista ostamani tennarit jalkaan ja lähden keskustaan K-junalla. se on niitä uusia junia. haastattelu teiteilijaravintolassa. poikkean kirjakaupassa, löydän kirjan ja jopa ostan sen. ostan harvoin kirjoja itselleni. se on helsinkikirja ja sisältää ideoita seikkailuun kaupungissa. jos aamulla viivyttelin heräämistä ja kaipasin taas Tamperetta hetken jälkeen, niin nyt odotan seuraa helsinkiseikkailuille. tai menen yksin. haluan tehdä tästä kaupungista ihan tosi kodilta tuntuvan paikan, enkä aina vaan olla tässä kummassa välitilassa.
Kauppatorilla Black Superman Natural Marcus -paitainen mansikanmyyjämies jonglöörää mansikoilla, onnistuneesti. hymyilyttää, että näen sen taas. istun Espan puistossa ja luen uutta kirjaa.
lähijuna I on känyinen. samoin Puistolan asema on roskainen ja harmaa. sen tiedän, että haluan johonkin tästä. eilinen ilta oli kuitenkin taas niitä kauniita, hyviä.
dyykkausta, ystäviä joiden kanssa ei hetkeen oltu nähty, viiniä, keksejä ja pullaa, kehräävä kiiltäväturkkinen kissa, mulla on taas nuhaa, radio-ohjelma, halauksia ja hymyä. kävelen kotiin ja nukahdan pian.
en tiedä mitä teen syksyllä. yliopiston ohi kävellessä ehkä vähän kirpaisee, mut keväitä tulee ja uusia mahdollisuuksia. voisin palata siihen kouluun jonka tammikuussa aloitin, kesäkin mennyt työharjoittelussa. voisin koittaa jaksaa vuodenvaihteeseen saakka. sitten etsiä töitä, lukea entistä vimmatummin pääsykokeisiin. kirkasta on se, että kaipaan muutosta ainakin asumiseen.
Radio Helsinki soitti tän kun aamulla heräsin
eilen kävin katsomassa Elokuu -leffan. se tuntui paikoittain hyvinkin tutulta. ja Melasniemen musiikit sai mut jo pelkästään itkemään. se on jotain, sitä haikeaa irrallisuutta, josta pidän myös paljon.
Kauppatorilla Black Superman Natural Marcus -paitainen mansikanmyyjämies jonglöörää mansikoilla, onnistuneesti. hymyilyttää, että näen sen taas. istun Espan puistossa ja luen uutta kirjaa.
lähijuna I on känyinen. samoin Puistolan asema on roskainen ja harmaa. sen tiedän, että haluan johonkin tästä. eilinen ilta oli kuitenkin taas niitä kauniita, hyviä.
dyykkausta, ystäviä joiden kanssa ei hetkeen oltu nähty, viiniä, keksejä ja pullaa, kehräävä kiiltäväturkkinen kissa, mulla on taas nuhaa, radio-ohjelma, halauksia ja hymyä. kävelen kotiin ja nukahdan pian.
en tiedä mitä teen syksyllä. yliopiston ohi kävellessä ehkä vähän kirpaisee, mut keväitä tulee ja uusia mahdollisuuksia. voisin palata siihen kouluun jonka tammikuussa aloitin, kesäkin mennyt työharjoittelussa. voisin koittaa jaksaa vuodenvaihteeseen saakka. sitten etsiä töitä, lukea entistä vimmatummin pääsykokeisiin. kirkasta on se, että kaipaan muutosta ainakin asumiseen.
Radio Helsinki soitti tän kun aamulla heräsin
eilen kävin katsomassa Elokuu -leffan. se tuntui paikoittain hyvinkin tutulta. ja Melasniemen musiikit sai mut jo pelkästään itkemään. se on jotain, sitä haikeaa irrallisuutta, josta pidän myös paljon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)