tänään oli hyvä päivä Helsingissä. Stadissa, jos oikein puhutaan. oon kuumeessa ja viikonloppu meni kotona hukatessa ajan ja paikan ja kaiken muunkin tajun. en ollut kovin iloinen, mutta en surullinenkaan. vieras olo. tein suklaakakkua ja käperryin punaiseen sohvaan. vein kissan ulkoilemaan.
tänään, maanantaina, pakkasin repun täyteen festariesitteitä, julisteitä ja lehtiä. otin busseja ja ratikoita eri suuntiin, ihastelin Arabiaa ja poikkesin paikoissa, joihin olisin halunnut jäädä. Sarjakuvakeskus henki iloista tunnelmaa ja Andorran terassille olisin voinut istahtaa tunniksi tai pariksi, olemaan vaan ja ehkä neulomaan sivarisukan valmiiksi. sekin kulki repussa mukana, mutta ei saanut sillä reissulla yhtään uutta raitaa.
törmäsin tuttuihin kasvoihin. oli kesäinen olo. unohdin asioita.
kamera olisi ollut hyvä, koska näin asioita jotka olis voineet näyttää näteiltä myös linssin läpi. sitten mulla olisi myös kuvia Helsingistä, josta pidän. Kampin kulmalla seisoskeli keski-ikäinen tumma mies tupakalla, niin että sen osa kasvoista jäi savuun. portailla oli vähän itseensäkäpertyneen näköinen poika, joka istui niin että sen kädet muodosti sydämen. polvenkorkuinen tyttö jäi katsomaan sitä graffitia, jossa tyttö puhaltaa saippuakuplia (josta mulla on kuva tässä blogissa). Angry Birds -paitainen poika sanoi lokille ''moi'' Rautatientorilla ja kumartui sitä kohti. Arabiassa oli kirkas aurinko. Sofiankadulta, Kino Engelin kohdalta, kirkko näyttää upeelta. ja katuviitta on kirjoitettu monella kielellä.
mulla on taas kotihaaveita entisten tilalle. entiset oli upeita ja niin unelmia, että ei ihme kun ei toteutuneet. tämäkin vaikuttaa kovin hyvältä.
mä oon kiireinen, liiankin, pitäisi siivota, ryhdistäytyä. silti tässä on hyvä ja huomaan, että muutamat hetket tässä kaupungissa on alkaneet tuntua kodilta. esimerkiksi kaksi peräkkäistä iltaa Pacificossa, kaksi leimaa kädessä, monta yötä kun meet nukkumaan vasta kello kahden jälkeen.
ja mulla alkaa olla ihmisiä täällä.
maanantai 5. syyskuuta 2011
sunnuntai 28. elokuuta 2011
maanantai 15. elokuuta 2011
tampere
knitsea.blogspot.com
kaupungista lähtiessäni perjantaiaamuna hämeensillalla mies oli kerännyt purkkapussiin kolikoita ja tyhjensi pussin romanikerjäläisen punaiseen juhlamokkamukiin. liikennevaloissa hymyilytti.
maanantai 8. elokuuta 2011
lauantai 6. elokuuta 2011
tiistai 2. elokuuta 2011
opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
puen Orleansista ostamani tennarit jalkaan ja lähden keskustaan K-junalla. se on niitä uusia junia. haastattelu teiteilijaravintolassa. poikkean kirjakaupassa, löydän kirjan ja jopa ostan sen. ostan harvoin kirjoja itselleni. se on helsinkikirja ja sisältää ideoita seikkailuun kaupungissa. jos aamulla viivyttelin heräämistä ja kaipasin taas Tamperetta hetken jälkeen, niin nyt odotan seuraa helsinkiseikkailuille. tai menen yksin. haluan tehdä tästä kaupungista ihan tosi kodilta tuntuvan paikan, enkä aina vaan olla tässä kummassa välitilassa.
Kauppatorilla Black Superman Natural Marcus -paitainen mansikanmyyjämies jonglöörää mansikoilla, onnistuneesti. hymyilyttää, että näen sen taas. istun Espan puistossa ja luen uutta kirjaa.
lähijuna I on känyinen. samoin Puistolan asema on roskainen ja harmaa. sen tiedän, että haluan johonkin tästä. eilinen ilta oli kuitenkin taas niitä kauniita, hyviä.
dyykkausta, ystäviä joiden kanssa ei hetkeen oltu nähty, viiniä, keksejä ja pullaa, kehräävä kiiltäväturkkinen kissa, mulla on taas nuhaa, radio-ohjelma, halauksia ja hymyä. kävelen kotiin ja nukahdan pian.
en tiedä mitä teen syksyllä. yliopiston ohi kävellessä ehkä vähän kirpaisee, mut keväitä tulee ja uusia mahdollisuuksia. voisin palata siihen kouluun jonka tammikuussa aloitin, kesäkin mennyt työharjoittelussa. voisin koittaa jaksaa vuodenvaihteeseen saakka. sitten etsiä töitä, lukea entistä vimmatummin pääsykokeisiin. kirkasta on se, että kaipaan muutosta ainakin asumiseen.
Radio Helsinki soitti tän kun aamulla heräsin
eilen kävin katsomassa Elokuu -leffan. se tuntui paikoittain hyvinkin tutulta. ja Melasniemen musiikit sai mut jo pelkästään itkemään. se on jotain, sitä haikeaa irrallisuutta, josta pidän myös paljon.
Kauppatorilla Black Superman Natural Marcus -paitainen mansikanmyyjämies jonglöörää mansikoilla, onnistuneesti. hymyilyttää, että näen sen taas. istun Espan puistossa ja luen uutta kirjaa.
lähijuna I on känyinen. samoin Puistolan asema on roskainen ja harmaa. sen tiedän, että haluan johonkin tästä. eilinen ilta oli kuitenkin taas niitä kauniita, hyviä.
dyykkausta, ystäviä joiden kanssa ei hetkeen oltu nähty, viiniä, keksejä ja pullaa, kehräävä kiiltäväturkkinen kissa, mulla on taas nuhaa, radio-ohjelma, halauksia ja hymyä. kävelen kotiin ja nukahdan pian.
en tiedä mitä teen syksyllä. yliopiston ohi kävellessä ehkä vähän kirpaisee, mut keväitä tulee ja uusia mahdollisuuksia. voisin palata siihen kouluun jonka tammikuussa aloitin, kesäkin mennyt työharjoittelussa. voisin koittaa jaksaa vuodenvaihteeseen saakka. sitten etsiä töitä, lukea entistä vimmatummin pääsykokeisiin. kirkasta on se, että kaipaan muutosta ainakin asumiseen.
Radio Helsinki soitti tän kun aamulla heräsin
eilen kävin katsomassa Elokuu -leffan. se tuntui paikoittain hyvinkin tutulta. ja Melasniemen musiikit sai mut jo pelkästään itkemään. se on jotain, sitä haikeaa irrallisuutta, josta pidän myös paljon.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Kodista
Ihanaa kesää! Kirjoitan nyt tähän aikaan, aamuviiden korvilla, kun en enää haluakaan mennä nukkumaan aimmasta ajatuksesta poiketen. Ystäväni lähti juuri Helsinki-Vantaalle ja otti suunnan Pariisiin. Tuli mieleen Scandinavian Music Groupin biisi ''Vieläkö soitan banjoa'': sinä lähdit Pariisiin/ sanoit olevasi onnellinen. Pariisiin suuntaan minäkin parin viikon päästä. Tuntuu, että moni lähtee tänä kesänä Ranskaan. Moni niistä yöpyy tässä mun luona ennen kun lähtee.
Jamaican jälkeen on ollut pitkä tauko bloggaamisesassa. Niin on ollut taukoa monessa muussakin, jossain määrin. Saarella käynti oli yhden unelman täyttyminen, joka täyttyi yllättäen jo tässä vaiheessa. Varmasti menen sinne vielä takaisin, nyt kun siitä on pieni pala nähty, niin en voi olla tsekkailematta lentoja vähän väliä, josko olis joku edullisempi joskus lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Kuvia Kingstonista tulee, kun on sellainen olo!
Nyt olen Puistolassa taas. Kuukauden jälkeen täällä on ihan hyvä. Yllätyin siitä, miten pidänkään tästä omasta kodista. Kahvipensas voi paremmin kuin koskaan. Mulla on kivoja värejä täällä. Valoa. Postikortteja. Hyvää oloa. Tein eilen mustikkapiirakan, pesin pyykkiä, kävin Malmilla kirpparilla, luin sarjakuvia, tiskasin ja majoitin ystävän. Yöllä jäin unelmoimaan kommuuniasumisesta selatessani vuokrailmoituksia isommista asunnoista. Ehkä joskus.
Yksi asukas
Mun koti on siellä missä mun reppu on. Elämä on pitkään ollut repussa. Joko tossa punaisessa Haltin 40 litran reissurepussa tai sitten kesäaikaan Fjällrävenin harmaanruskeassa Kånkenissa. Kun pääsen johonkin niin oon jo pian lähdössä muualle. Joskus se vähän kaihertaa, mutta en oikein osaa olla paikoillani pitkään. Tänä aamuna lähden Ouluun, tulen sunnuntaina illalla takaisin Helsinkiin ja suuntaan alkuviikosta Tampereen suuntaan. Kesän aikana on tullut käytyä Sodankylässä ja Viitasaarella. Ja jonkin ajan päästä on se Pariisi. Sitten käyn Faces -festareilla Raaseporissa/Karjaan suunnalla, elokuun alussa myös Loviisassa. Ja varmaan monessa muussakin paikassa, ei voi koskaan tietää. Ja kun ei voi tietää, siitä pidän.
Tässäkin biisissä ja videossa ollaan ihanasti liikkeellä. Tiistai-iltana SMG soitti tän Tampereen Keskustorin teltassa. Se keikka oli hieno, vaikka ei yhtä vaikuttava kun tammikuussa 2010 Klubilla, jossa näin ne ekan kerran livenä. Silloin itkin. Nyt mua hymyilytti ja nauratti monet biisit, oli niissä silti valtava tunnelataus. Tässäkin biisissä jotenkin nyt, erityisesti.
Muutamat kesäyöt- ja päivät on olleet sitä hullua kesää.
Ihastuin Suomenlinnaan ja Kauppatorin mansikanmyyjään, jolta sai kaksi mansikkarasiaa yhden hinnalla ja jolla oli Black Superman Natural Marcus -paita.
Ruut
Jamaican jälkeen on ollut pitkä tauko bloggaamisesassa. Niin on ollut taukoa monessa muussakin, jossain määrin. Saarella käynti oli yhden unelman täyttyminen, joka täyttyi yllättäen jo tässä vaiheessa. Varmasti menen sinne vielä takaisin, nyt kun siitä on pieni pala nähty, niin en voi olla tsekkailematta lentoja vähän väliä, josko olis joku edullisempi joskus lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Kuvia Kingstonista tulee, kun on sellainen olo!
Nyt olen Puistolassa taas. Kuukauden jälkeen täällä on ihan hyvä. Yllätyin siitä, miten pidänkään tästä omasta kodista. Kahvipensas voi paremmin kuin koskaan. Mulla on kivoja värejä täällä. Valoa. Postikortteja. Hyvää oloa. Tein eilen mustikkapiirakan, pesin pyykkiä, kävin Malmilla kirpparilla, luin sarjakuvia, tiskasin ja majoitin ystävän. Yöllä jäin unelmoimaan kommuuniasumisesta selatessani vuokrailmoituksia isommista asunnoista. Ehkä joskus.
Yksi asukas
Mun koti on siellä missä mun reppu on. Elämä on pitkään ollut repussa. Joko tossa punaisessa Haltin 40 litran reissurepussa tai sitten kesäaikaan Fjällrävenin harmaanruskeassa Kånkenissa. Kun pääsen johonkin niin oon jo pian lähdössä muualle. Joskus se vähän kaihertaa, mutta en oikein osaa olla paikoillani pitkään. Tänä aamuna lähden Ouluun, tulen sunnuntaina illalla takaisin Helsinkiin ja suuntaan alkuviikosta Tampereen suuntaan. Kesän aikana on tullut käytyä Sodankylässä ja Viitasaarella. Ja jonkin ajan päästä on se Pariisi. Sitten käyn Faces -festareilla Raaseporissa/Karjaan suunnalla, elokuun alussa myös Loviisassa. Ja varmaan monessa muussakin paikassa, ei voi koskaan tietää. Ja kun ei voi tietää, siitä pidän.
Tässäkin biisissä ja videossa ollaan ihanasti liikkeellä. Tiistai-iltana SMG soitti tän Tampereen Keskustorin teltassa. Se keikka oli hieno, vaikka ei yhtä vaikuttava kun tammikuussa 2010 Klubilla, jossa näin ne ekan kerran livenä. Silloin itkin. Nyt mua hymyilytti ja nauratti monet biisit, oli niissä silti valtava tunnelataus. Tässäkin biisissä jotenkin nyt, erityisesti.
Muutamat kesäyöt- ja päivät on olleet sitä hullua kesää.
Ihastuin Suomenlinnaan ja Kauppatorin mansikanmyyjään, jolta sai kaksi mansikkarasiaa yhden hinnalla ja jolla oli Black Superman Natural Marcus -paita.
Ruut
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)