siitä tietää, että on syksy kun etsii punaisen samettitakin päälle. takin, jossa on pohjattomat taskut, kun on niin reikäiset ja pyöränavain ja nenäliinapaketti katoaa. sitten sitä kerää isän kanssa omenoita, jotka voi puusta otettuina maistua vielä vähäsen kirpeiltä. mutta maassa on hyviä. kerron, mikä on mun lempipuu, jos tuut käymään meillä. sitä pitäisi leikata.
lehmusten läpi katulamput. ne jotka riippuu tien yli johdoissa ja valaisee keskelle tietä. pidän niistä. lehmukset on vielä vihreitä, suhteellisesti vielä hetken, joka voi tuntua pitkältä. mäntypuistossa oli liikennettä, mukulakivikadut sen jälkeen tukholma. voisin olla tukholmassa - Skolgatan ja Hamngatan, huomasin kyltit ensimmäistä kertaa kulmauksessa. sitten sitä taas, vaikka kuinka monetta kertaa, tajuaa ettei mulla tässä elämisessä ole mikään kiire.
sisälle palattua haalea tee, pimeä keittiö, rapisteleva kissa, the swell season ja in these arms.
ps. kirjoitin juuri tenttiaineen blogin pitämisestä. edelleen tekemättömiä töitä, mutta olo ei oo rauhaton. ehkä valvon taas ja glen hansard.
Laitoin tänään ekaa kertaa pipon ja hanskat ylleni. Tekee mieli neuloa taas uusi pipo, niinkuin aina kun kylmenee. Ehkä tällä kertaa syyspipo, pakkaspipoja on jo. Huomenna lankakauppaan.
VastaaPoistaAa oot taas kirjottanu kaikkea ihanata tänne! Se on syksy, kieltämättä. Ihana syksy ja Pohjois-Haagan juna-asemalla ensimmäinen vaahtera kirkkaan punainen.
VastaaPoistaSaara: voi, kerkeisinpä myös lankakauppaan ja keräämään ideoita, mmm.
VastaaPoistaannanas: vaahterat! täällä ne on vielä vihreitä, odotan keltaista jo vähäsen.