maanantai 28. helmikuuta 2011

kaupungit

oli loma, joka meni melko hyvin. tosin odotan enemmän oikeaa lomaa (intensiiviviikkoa) parin viikon päästä.

ensimmäisenä viikonloppuna oslo ja changemakerit. semmoinen yhtenäisyydentunne, joka kantaa pitkälle tänä keväänä ja siitä eteenkin päin. oon jossain määrin täynnä uutta intoa ja realistisuutta. mutta aina tulee oltua vähän surullinen kun lähtee jostain pois, nyt oslosta. meen sinne takaisin, niin kun berliiniinkin.

tottakai sit tampereen suunnalla kävin myös. aikaa kotinurkissa, jossa pölyhiukkaset tanssii olohuoneessa. kissa maastoutuu mattoon joka on sen turkin värinen, luulee ettei sitä huomata. kaukojunat, joita huomaa ikävöineensä kerrasta toiseen. tampereella reggae moshup ja tuttuja kasvoja. tuntuu, ettei koskaan olis lähtenytkään koko kaupungista. lähtiessä sitä ihmettelee miksei ikävä lopu vaikka kuukausia kuluu.

torstaina tuli vietettyä useampia teehetkiä. kahdessa paikassa saman kadun varrella. jälkimmäisessä istua laminaattilattialla pitkää pitkää aamua ja päivää. myöhemmin kävellä hämeenpuistoa pitkin näsinpuistoon. tarpoa lumessa ja löytää tuttu näkymä näsijärvelle.
puhallellaan lunta toistemme päälle. on ihan uskomattoman kirkasta. kaikki maailman kulta on siinä hetkessä auringon valossa ja olossa. mennään rantaan, jossa ne sorsat on. sorsat oli syksylläkin, kun oli filmikamera ja märkä maa. joku on tehnyt taidetta hukatuista lapasista ja asetellut ne aitaan vilkuttamaan. sieltä voit hakea. plevnan takaa.

muistan, miten plevnan kyltissä roikkui loppukesästä pussillinen appelsiineja, jotka tärkeän ihmisen kanssa poimittiin matkaan ja syötiin iltapalaksi yksiön lattialla.
tapasin äidin, käytiin niagarassa katsomassa susanne bierin ohjaama kosto -leffa. kannatti katsoa, se käsitteli oikeudenmukaisuutta mm. lasten ja aikuisten näkökulmasta. oltiin katsottu kelloa ihan väärin, missattiin viimeinen juna.



lauantaina oli vuosiluokan bileet espoossa. tornitalossa joka on kuulemma suomen korkein asuinkerrostalo. jonkin aikaa siellä viihtyi väen seurassa, hauskoja tapaamisia ja puheenporinaa. piti nähdä niitä tänään koulussa, mutta oli muuta. leppävaarassa tuli mieleen espoon kesäyöt muutama vuosi sitten. niihin kuuluu valvomista ja ihan hassua vimmaa.
suuntasin circukseen kuulemaan lord estiä. oli mukavaa, mutta yksin liikkeellä ollessa saattaa tulla ohitettavissa olevia pikkuongelmia. bussimatka kotiin aamuneljältä kuulunee näihin. bussi ääriään myöten täynnä, mut hymyilen hymyilen.

torstaina haen jo isommaksi kasvaneen dalai-matti johanin kotiin. tässä punaisella sohvalla istuessani kuvittelen d-m j:n tuohon ikkunalaudalle. kun tulee enemmän kevät vien sen ulkoilemaan. täällä on rauhallisempaa kuin aleksanterin kirkkopuistossa, jossa ei päästy montaa askelta eteenpäin kun koululaiset jäi d:tä silittelemään, ''pureeko se?''. myös mummot hymyili. ja muutkin, vaikka oli marraskuu.

tänään ilokseni huomasin K-junassa, että alkaa näkyä samoja ihmisiä asemilla ja junissa. ei ehkä ollakaan täällä niin yksin. sellaiset tiettyihin paikkoihin kuuluvat kasvot on turvallisia. joskus myöhemmin sellaisiin kasvoihin saattaa haluta tutustua. aurinko lämmitti kaikki pienetkin murheet pois ja päätin lähteä tällä viikolla luistelemaan kaikesta kiireestä huolimatta. olin iloinen onnistuneesta palaverista ja lehtisuunnitelmista ja siitä, että on kevättalvi ja mulla on liikaa vaatekerroksia.

aurinkoa!

4 kommenttia:

  1. Jälleen ihana postaus, nuff said. "Pitäskö siis paremmin jo tutustuu toisiimme? / Nuoret yksinään nykimässä keulaa / Ja vanhukset kaipaa lähelleen seuraa" Nih! :)

    VastaaPoista
  2. Hei hyvä ajatus, miksei! Olis ilo tutustua :)

    VastaaPoista
  3. Olipa mukaansa tempaava kirjoitus! Nämä suorastaan vaativat eläytymään kunnolla, todella, hmm, kietovia! Myös kiehtovia, mutta kietovia.

    - Marjo

    VastaaPoista