tiistai 2. helmikuuta 2010

mangojäätelö

Tajusin miten hieno onkaan I Waynen biisi Lava Ground. Kuuntelin sitä pakkasessa kävellessäni kaupasta kotiin. Muistin Aleksanterin kirkkopuistossa miten joidenkin ystävien kanssa tehtiin jonain iltana lukion ykkösvuonna lumienkelit puistoon. Ne säilyi hangessa pari päivää.

Kassissani oli mangojäätelö. Olisin halunnut piparminttusuklaajäätelöä, mutta se tais ollakin vaan viimekesän sesonkituote Pirkalta. Höh, koska se on paras jäätelö. Toisaalta hyvä ettei sitä ollut, koska sitten olis tullut liian kesäfiilis ja ikävä kesään, vaikka talvi on hyvä nyt. Varsinkin kun olin tänään tärkeän ihmisen kanssa luistelemassa ja aurinko paistoi, jää oli sopiva luistella. Rauhallista.
Kaupasta tulon jälkeen ajoin hissillä kuudenteen kerrokseen, portaat ylös ja isoille ikkunoille joista näkee kaupungin yli. Pilvettöminä päivinä näkee kauemmas kuin Kalevan kirkolle ja Viinikkaan, nyt ei ihan näkynyt sinne. Taivas oli vähän punainen. Lintuparvia pyrähteli korkeista rakennuksista toisiin. Tuntui kotoisalta olla siellä, olla nyt täällä ja osa jotakin.

Tänään unohdin asioita ja tajusin pari aikatauluvirhettä, eli huomenna onkin koe. Harvinaista mulle unohtaa. Vaikka en ole kuin vähän lukenut, en jaksa miettiä. Olen hyvä näin, näin ja näin. Olen ihan hyvä, vaikka kaupassa liukuportaat oli jumissa ja piti kävellä ylämäkeen. Ylämäet kuuluu joka päivään, joka paikkaan ja joka elämään. Ehkä ilman niitä mikään ei tuntuisi miltään.

1 kommentti: